Tekstit poimittu kommenteista, joita tuli aikoinaan artikkeliin Rovan pysäkki.
Pekka Karppila:
1960-luvun alussa Rovan pysäkillä tuli vierailtua, koska siellä olivat pysäkinhoitaja Toivo Langin ja vaimonsa Anna-Liisan lapset Ritva ja Risto. Siskoni Riitan kanssa siellä tuli käytyä leikkimässä ja samalla ihmettelemässä suuria vetureita ja junia. Pysäkin ympäristö oli hyvin hoidettu kuten leikattu nurmikkoalue hopeapajuineen. Asemarakennuksen lisäksi pihapiirissä olivat ulkorakennus, sauna, maakellari ja wc-rakennus asiakkaille (miehille ja naisille erilliset). Kaivo oli lähellä saunaa. Vuosituhannen alussa paikalla oli vain pensaiden seassa tuo kaivo ja maakellari.
1960-luvun loppupuolella pysäkki taisi muuttua miehittämättömäksi. Resiinavarasto paloi joskus 1970-luvulla, pari resiinaa siinä taisi mennä, ehkä muutakin tavaraa. 1975 kevättalvella nousimme minä ja Arolan Kalevi vielä lättähattuun tuolta pysäkiltä, olimme palaamassa viikonloppulomalta armeijasta ja suuntana Oulu. Henkilöliikenne taisi loppua paria vuotta myöhemmin.
Pentti Lohela:
Kiitos Pekka tarkasta muistelusta. Muistui tässä mieleen pysäkinhoitaja Eino Suomisen huutokauppa. Meklarina oli muistaakseni Putaalan Jaakko. Kaikenlaista rompetta myytiin. Hirsisen saunan osti Bogdanoffin Ville Kärnänmäeltä. Hinta 10 silloista markkaa.
Pekka Karppila:
En ole ihan varma, mutta isäni Pentti saattoi ostaa sen ulkorakennuksen, hän oli innokas ostamaan näitä purettavia rakennuksia. Mikähän vuosi oli tuolloin?
Olihan pysäkin pihapiirissä myös Suomisen Einon autotalli pysäkkitien toisella puolella. Autona Einolla oli joku sinivihreä pikkuauto, Jalta, tai jokin vastaava. Einon kyytiä tarvittiin aina joskus, kun oli kiire ja muuta kyytiä ei silloin ollut saatavissa.
Pentti Lohela:
Vuosi oli jotain 1968-69. Auto oli tosiaan Jalta. Einosta en hirveen paljon muista muuta kuin että kävi näyttäytymässä asemapihalla kun junaa odotettiin. Jokin soittoääni sieltä asemarakennuksessa toisinaan kuului. Pitikö asemanhoitajan jotain puhelintietoa välittää eteenpäin juna ohitti aseman?
Paavo Salmi:
Muistan Rovan pysäkin 1940-luvulta, jolloin pääsin äitini kanssa junalla Ouluun ihan sen vuoksi, että näen junan ja saan olla sen kyydissä. Isä kuljetti meitä hevosella ja reellä. Oli talvi, joten päästiin jäätä pitkin joen yli. Oli jännittävä ja mukava kokemus. Kotiin päästyäni piirsin paperille kuvia junasta. Käytiin myös Nikan kirjakaupassa, mistä äitini osti minulle kirjan Osku ja kumppanit. Luin sujuvasti jo nelivuotiaana.
Osmo Mäkelä:
Minulla on kans mukavia muistoja Rovan pysäkiltä armeija ajalta. Palvelin Oulussa 4 komppaniassa. Alokasaika aikanaan loppui, minutkin määrättiin aliupseerikouluun Korialle. No eihän se minulle passannut ollenkaan, kotona oli vaimo, pieni poika, sairaat isä ja äiti ja oli kait lehmiä navetassa. Minä sanoin joukkeenjohtajalle etten voi lähteä sinne kotiolojen vuoksi. Paloniemi sanoi, lähet sitten keittiömieskursseille Ylämyllyyn. Niinhän sinne lähettiin 5 poikaa, kuukauden mittaiselle kurssille, meitän papereihin merkittiin tarkka kurssin loppumisaika.
Kävi niin että kurssi loppuikin kahta vuorokautta aikaisemmin, siinäpä oli pojilla pähkäilemistä mitä nyt tehdään. Tultiin tätä itärattaa kun alkoi Rovan pysäkki lähestyä, minä sanoin pojille että minä ainakin lähden kotia, tehkää te mitä haluatta. Ja jäin pois junasta. Ja kävi muutkin kotonaan, näin saatiin 2 ylimääräistä vuorokautta lomaa. Kun mentiin siihen aikaan komppaniaan mitä meidän papereissa luki kukaan ei kysynyt miten te näin kauvan tulitte.
3 vastausta artikkeliin “Muistoja Rovan pysäkistä”
Rovan pysäkillä oli asemarakennuksen puolella lyhyt pistoraide, jolle jätettiin purkamista/lastaamista varten tavaravaunu. Ainakin kalkkisäkkejä tuotiin näin asemalle purettavaksi.
Pääradan eteläpuolella oli pitempi ohitusraide, jonka varressa myöhemmin palanut resiinavarastokin oli. Jossain vaiheessa ohitusraiteella saattoi junavaunuletka seistä päiviä ellei viikkojakin.
Aseman ohiajavat malmijunat olivat niin raskaita, että kotimökkini usein tärisi junan voimasta.
Eero Parviainen muisteli että Rovan asemalla oli koko kylän postitoimisto, Jokirinnettä myöten, toimisto alkoi toimintansa radan ja aseman valmistuttua. Asemanhoitaja Toivo Lang jakoi luukustaan postit, Eero oli poikasena käyny usein hakemassa. Posti siirtyi Rantatien varteen 1950-luvun alkupuolella Hanna Inkalan hoidettavaksi.
Liisa: Täytyy korjata sen verran Suomisen Eino oli pysäkinhoitaja , ei Toivo Lang ollut vielä siihen aikaan, anteeksi väärä tieto.
Rovan pysäkki oli kesäisin meille pojannassikoille mieluinen kohde. Menimme usein porukalla katsomaan kun höyryveturi lähti asemalta liikkeelle ja lähtiessään ”suttautti” kun me vielä niin innoissamme sitä odotettiin. Joskus laitoimme kiskon päälle pennin tai viiden pennin kolikonkin ja tutkimme kuinka littanaksi se junan alla meni. Meidän naapurissa Määttälässä asui kesäisin Rahkon väkeä, isä oli muistaakseni Tauno, äiti Fanni ja pojat Toivo?, Pertti ja Jouko. Heidän isä oli veturin kuljettaja ja Petäikön ylikäytävän tienoilla hän höyryveturin pillillä huudatti ”kukkokiekuuta” tervehtiäkseen tuttuja kyläläisiä. Kerran hän ajoi ”lättähattua” Oulu-Vaala välillä ja olimme Joukon kera saaneet luvan lähteä Rovalta kyytiin. Se oli ikimuistoinen reissu kun matkalla näimme vielä ison sarvipäisen hirvenkin.