Auroran päivät

Mummo vilkastui aina, kun talossa kävi vieraita. Lapset ja lapsenlapset vierailivat silloin tällöin. Joka vuosi 10. maaliskuuta Monolassa vietettiin Auroran päiviä. Lähimpään seurapiiriin kuuluivat joen toiselta puolelta Ahreniuksen rouva (Hakkarilasta no 25) ja Castrénin neidit (Koivulasta eli Rajalasta). Kahvipöydässä komeili nimipäiväkranssi, ja pikkuleipiä oli leivottu seitsemää sorttia. Myös ”a la glassia”, kotona tehtyä ihanaa kermajäätelöä tarjottiin mesimarjahillon kera.

Toinen unohtumaton Monolan herkku oli munkit, joilla ei ollut mitään tekemistä sokeroitujen pullamunkkien kanssa. Paksusta hapankermasta, munista ja vehnäjauhoista tehtiin kardemummalla ja sokerilla maustettu kuohkea taikina. Se paistettiin kullanruskeiksi munkeiksi valurautaisessa munkkipannussa, jossa oli lättypannun litteiden taikinasyvennysten tilalla puolipallon muotoiset. Munkit tarjottiin mesimarjahillon kera.

Kerran pidimme Rean kanssa keskenämme riimikilpailun kamalimmasta etunimestä. Rea voitti: ”Suuri on määrä Augustain, tuskin ma pääsen kauhustain!” Mummon nuorimman sisaren, Tutti-musterin eli Mäntylän musterin nimi oli Augusta (Parlin). Hän asui Mäntylä-nimisessä huvilassa Muhoksen kirkolla ja vieraili silloin tällöin sisarensa luona Monolassa. Emme pitäneet hänestä, koska hän, toisin kuin mummo, oli ruma ja lihava ja lisäksi vaikutti ahneelta kun puhui aina punaisesta kalasta.

En muista meidän koskaan kärsineen Monolassa edes koti-ikävästä. Se oli turvallinen tuulensuoja, lintukoto, jonne ei yltänyt maailman pauhu. Siellä ei tapahtunut mitään ikävää eikä dramaattista. Ulkopuolella oli levollinen maalaismaisema, sisällä kiehtova menneen ajan ilmapiiri – puhumattakaan aineettomasta annista, siitä joka siirtyy sukupolvesta toiseen selittämättömästi, huokosten kautta: henkisyys ja hengellisyys, tavat ja asenteet, taju oikeasta ja väärästä, sopivasta ja sopimattomasta.

– Ea Rahikainen (o.s. Wirkkula)