Öistä lauluas,
kuohujes säveltä
unhoita en,
Merikoski!

Tarujas, kuunteli
soitin mieleni
yhäti uusia:
kuohuja, pauhua,
värejä, sointuja
vireitä tunnelmiin
sain kuohulaulussa kosken.

Niitä lennätti
puhaltava tuuli
hulmuvin harjoin
mereltä ryntäävä,
Pohjan lahdelta.

Mutta mieleni
vihurituuli vain elämää
ja vapautta vaati
se kaikelle kahlehditulle…
Itkua ihmisen
kuunteli hiljeten.
Rynnätä tahtoi
myrskyä päin!

Ja laulaa
se tahtoi
niin kuin
kahleille ärjyvä,
vapautta huutava
ryöppyävä Merikoski
kevätyönä pauhaa.

– Salli Lund (Virta vierii, 1971)