Liitto 4.2.1937, s. 3, Kaleva 9.2.1937, s. 3, Osuuskauppalehti 17.2.1937, s. 24 (tekstit yhdistetty ja tarkistettu)
Eilen vaipui kuolemanuneen Muhoksella Muhoksen Laitasaaren myymälän ent. myymälänhoitaja Olga Maria Apaja (s. 22.9.1871, k. 3.2.1937) noin 65 vuoden ikäisenä. Hän oli ollut pari vuorokautta sairasvuoteessa, jossa sydänhalvaus hänet eilen kohtasi. Neiti Apaja oli 25 vuotta Muhoksen Osuuskaupan palveluksessa, siirtyen kuusi vuotta sitten eläkkeelle. Hän sai silloin myös SOK:n ansiomerkin pitkäaikaisesta toiminnastaan kauppa-alalla. Neiti Apaja oli vaatimaton, pidetty ihminen, joka uhrasi aikansa etupäässä toimelleen. Viime vuosina hän yhdessä sisarensa kanssa hoiti kotitaloaan Apajaa. Aina avuliasta ja ystävällistä ”Mari tätiä” kaipaa omaisten ohella laaja ystävien ja tuttujen piiri.
Liitto menetti hänessä pitkäaikaisen ystävän ja asiamiehen. Lähinnä jäivät häntä kaipaamaan kaksi sisarta ja veli perheineen.
Liitto 21.2.1937, s. 3
Myymälänhoitaja Olga Maria Apajan kylmennyt tomu saatettiin viimeiseen leposijaansa Muhoksen hautausmaalle. Hautausväen kokoonnuttua Apajan taloon veisattiin hautausmaalle lähdettäessä vanhasta virsikirjasta virsi 280, minkä jälkeen puhui maanvilj. H. Ähkynen. Haudalle saavuttua toimitti rovasti K.A. Strömmer ruumiinsiunauksen ja piti kauniin hautauspuheen, jossa hän valituin sanoin muisteli vainajaa ja hänen elämäntyötään. Haudalla puhui myös johtaja P. Leppäsaajo.
Hautakummulle laskettiin ensin seppeleet vainajan sisarilta ja veljeltä perheineen sekä tämän jälkeen Aulis Apajan perheeltä, Hakoridan ja Leppäsaajon perheiltä, Tervot, Vegeliukset ja Pasaset, op. Alakojolan perheeltä, Hyrkit ja Visavaarat, Kauppilan perheeltä, Kesäniemet, Lotvoset, Kinnuset, Kukkosen perheeltä, O. Rahkon perheeltä, Katri ja Eeva Honkarinta, Pikkaraiset, Rahkolat, Inkalat, Iida Arola ja Martta Parviainen, A. Rahkon ja H. Arolan perheiltä, J.T. Karhun perheeltä, Kinnusen sisaruksilta, Hanna ja Aune Inkalalta. Kukkalaitteita laskettiin useiden yksityisten ystävien puolesta sekä Muhoksen Osuuskaupan kukkalaite, jonka laskivat taloustirehtööri J.T. Karhu ja maanvilj. J. Yrjänä edellisen puhuessa vainajan pitkäaikaisesta työstä osuuskaupan hyväksi, sekä Laitasaaren kylän uskonveljien ja sisarten kukkalaite. Lopuksi veisattiin virsi ”Sun haltuus rakas Isäni”.
Kaunis kukkaiskumpu jäi todistamaan syvää kaipauksen tunnetta, jonka harvinaisen pidetyn lähimmäisen poismeno on paikkakunnalla aiheuttanut.