Isiensä mailla  Muhoksella vierailleen silloin 82–vuotiaan teräsvaari Hjalmar Kärnän Norjan Vadsjöstä tarina jatkuu. Hjalmar Kärnä oli tunnettu myös monivuotisena Kirjeitä Ruijasta -kolumnien kirjoittajana sanomalehti Kalevassa. Arkistolöydön teki Pentti Lohela.

Siitä on jo kauan kun kävin Muhoksella, enkä ole vielä päässyt kotia Jakobselvaan. Mutta olen hiljalleen matkustellut kotia päin.

Vaimoltani olen saanut vastaanottaa 3-4 kirjettä ja nyt hän on myös täällä Nordkabissa, jossa olemme käyneet merellä kalastusretkellä. Se kun on niin viehättävää kun itse saa kalat vetää merestä. Itse valmistan myös siitä ruokaa, kalastahan saa monta ruokalaatua kun vain itse viittii laittaa.

Täällä on saatu niin paljon kalaa, että myydään ne pilkkahinnalla. Tehtaat on täynnä ja markkinointia vielä hidastaa kesälomatkin. Täällä näkee tuhansia turisteja ympäri maailmaa tutustumassa kalastukseen. Vähän ihmetyttää kun ihmiset ei tunnusta muuta kuin lohen kalaksi täällä Nordkabissa. Ilmat täällä on olleet kauniit ja saaliit sen mukaiset, veneet täynnä, 4000-6000 kiloa kerrallakin. Tämä Honingjsag on kuuluisimpia paikkoja, jossa matkustelee tuhansia turisteja vuosittain. Täällä on myös kauniinmalliset tunturit ja sievät merimaisemat, joiden yläpuolella lentelee lokkeja suuret parvet.

Mainitsen tässä yhteydessä yhdestä vanhasta miehestä, jonka nimi on Josef Han. Hän asui niin sanotussa Hyljeluolassa niin kauan kuin tämä sukupolvi muistaa. Hänellä oli paljon rahaa, oikeaa hopearahaa, jotka hän säilytti lasipurkeissa. Naureskeli että on niitä vielä miehiä, joilla on säästynyt mitä ennen on saatu.

Hänellä oli kahden litran maitoastia, jolla hän nouti maitoa. Astiaa ei koskaan saanut pestä… jos sen pesit niin kuulit mikä olet, että peset pois maun minun maijostani, sillä maidolla pitää olla oma makunsa. Niin Josef (seisoi) tien vieressä ja nautti maitoaan kun kevätaurinko paistoi.

Usein hän sanoi kuinka ihana on meidän synnyinmaa, en tiedä maata kauniinpaa. Kuin korkeat vaarat ja kalarikkaat vuonot. Josef oli aina ottanut elämänleivän merestä. Merenkulkupuista hän oli huoneensa tehnyt. Ei siinä ole työtä säästetty, sanovat kaikki, jotka ovat Josefin pienessä linnassa käyneet.

Hän elää vieläkin Hammerfestin vanhainkodissa. Sieltä hän haluaisi kotiin… saadakseen nukkua sängyn alla.

Pitkin Norjan rantaa on jätkiä, jotka ovat kätkeneet rahansa eri paikkoihin. Noin ihminen ei voi tuntea omaa hyvää.

– Hjalmar Kärnä ¹

P.S. Ykkösosan voit lukea tästä.