Vieläkö Laitasaaren pihoissa kasvaa vanhoja perinnekasveja? Muistatko, mitä kasveja kotitalosi tai naapurin pihamaalla kasvoi sinun lapsuudessasi?

Itse näen haaveissani Vänttilän pihan täynnä vanhoja maatiaisperennoja pursuavia kukkapenkkejä, mutta on tuo meikäläisen viherpeukalo sattunut melko keskelle kämmentä. Olisi silti mukavaa saada toistaiseksi vaatimattomiin kukkapenkkeihin ainakin jokunen perennakanta, jonka tiedetään kasvaneen Laitasaaressa vähintään 50-luvulta alkaen. Kulleroa (Trollius europaeus), joka kuvassa kukkii Aittalan pihassa, olen saanut luvan siirtää meidän pihan puolelle.

Yksi upea perinneperenna Vänttilänkin pihalta löytyy, nimittäin tarhasarjalilja (Lilium x hollandicum), jonka loistoa kuvasin toissa kesänä. Talossa 1940-luvulla syntyneet ovat kertoneet sen olleen pihassa jo heidän lapsuudessaan. Se jäänee arvoitukseksi, mistä liljan sipulit ovat alun perin tänne tulleet. Toiko joku Amerikan-kävijä ne tullessaan vai saatiinko ne sukulaisten pihasta? Kasvaako samankaltaisia vanhoja liljoja muualla Laitasaaressa?

Koristekasveja sata vuotta sitten

Sata vuotta sitten koristekasveja ei tietysti ollut kovinkaan paljon talojen, saati sitten mökkien pihapiireissä, koska hyötykasvienkin viljelyssä kun oli ihan riittävästi työtä. Perennat ja kesäkukat koristivat lähinnä pappiloiden ja muiden säätyläisten puutarhoja. Kenties Koivikon maanviljelyskoulun taikka Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulun käyneet olivat Laitasaaressa ensimmäisiä, jotka alkoivat kaunistaa pihojaan myös kukilla. Muistatko, kenen laitasaarelaisten pihamaat kukoistivat entisaikaan? Mistä taimet ja siemenet hankittiin?

Mitä koristekasveja Muhoksella mahdettiin kasvattaa sata vuotta sitten? Tilasin taannoin etälainana Muhoksen kirjastoon Antti A. Parvelan kirjoittaman teoksen Oulun läänin viljelyskasveista ja niiden historiasta. Parvela keräsi väitöskirjatyötään varten tietoja Pohjois-Suomen koriste- ja hyötykasveista 1920-luvulla. Hän kävi tutkimassa satojen talojen pihapiirejä ja keräsi myös perimätietoa kasvien viljelystä 1800-luvulta alkaen. Hän jaotteli tutkimuskohteensa säätyläisten ja rahvaiden pihoihin. Tässä lyhyt tiivistelmä Parvelan tutkimustuloksista Oulun seudun osalta. Linkeistä pääsee katsomaan kasvien kuvia ja tarkempia tietoja Puutarha.net-sivun kasvikortistossa.

Oulun seutu, Muhos mukaan lukien kuului Parvelan tutkimuksessa ns. rannikkoalueeseen. Parvelan tutkimusten mukaan Oulun seudun säätyläispuutarhojen yleisimpiä koristekasveja 1900-luvun alussa olivat kiinanasteri (Callistephus chinensis), oopiumunikko (Papaver somniferum) ja tarhaketo-orvokki (Viola tricolor). Yleisimpiä puita ja pensaita olivat luonnollisesti rauduskoivu (Betula pendula) ja hieskoivu (Betula pubescens) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ja pihasyreeni (Syringa vulgaris). Rahvaan pihoilla edellä mainituista yleisimpiä olivat oopiumunikko ja kotipihlaja, ja joissakin pihoissa kukkivat myös juhannusruusut ja orvokit.

Parvelan mukaan Oulun seudun säätyläispuutarhoissa jokseenkin yleisiä olivat aitoukonhattu (Aconitum napellus), tarhaukonhattu (Aconitum x stoerkianum), tuoksuherne (Lathyrus odoratus), tarhakehäkukka (Calendula officinalis) ja isoköynnöskrassi (Tropaeolum majus). Näistä kahta viimeksi mainittua näkyi siellä täällä myös rahvaan pihoissa, muut olivat harvinaisempia. Humala (Humulus lupulus) oli jokseenkin yleinen säätyläispihoilla mutta se puuttui käytännössä kokonaan rahvaan pihoilta, ei vain Oulun seudulla vaan kaikkialla Pohjois-Suomessa. Oulun seudulla kaikilla pihoilla tuomi (Prunus padus) oli jokseenkin yleinen. Siperianhernepensas (Caragana arborescens) ja viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) olivat melko yleisiä säätyläisten mutta harvinaisia rahvaan pihapiireissä.

1900-luvun alussa siellä täällä esiintyi lehtosinilatvaa (Polemonium caeruleum), metsäruusua (Rosa majalis) ja haapaa (Populus tremula). Säätyläispihoissa satunnaisesti mutta rahvaiden pihoissa harvemmin esiintyviä perennoja ja kesäkukkia olivat lisäksi akileijat (Aquilegia spp.), kaunokainen (Bellis perennis), kirjokakkara (Chrysanthemum carinatum), kruunupäivänkakkara (Chrysanthemum coronarium), ruskolilja (Lilium bulbiferum), kesäleukoija (Matthiola incana Annua), sarvileukoija (Matthiola longipetala subsp. Bicornis), siperianunikko (Papaver croceum) ja tuoksureseda (Reseda odorata). Pensaista ja puista sama koski siperianlehtikuusta (Larix sibirica), rusokuusamaa (Lonicera tatarica), mökinruusua (Rosa majalis ’Foecundissima’) ja idänvirpiangervoa (Spiraea chamaedryfolia).

Parvela havaitsi myös sen, että Oulun seudulta puuttui tyystin tai lähes kokonaan joitain koristekasveja, joita esiintyi muualla Pohjois-Suomessa. Tällaisia olivat esim. raparperi (Rheum x hybridum), jota tuolloin kasvatettiin siis koristetarkoituksessa sekä keltakannusruoho (Linaria vulgaris), leijonankita (Antirrhinum majus), daalia (Dahlia variabilis), ritarinkannukset (Delphinium spp.), neilikat (Dianthus spp.), kesäharso (Gypsophila elegans), punapellava (Linum grandiflorum) ja sinisievikki (Nemophila insignis). Koko Pohjois-Suomesta puuttui tuolloin etelämpänä esiintyviä koristekasveja kuten kultapallo (Rudbeckia laciniata) ja kuunliljat (Hosta spp.)¹