Jumihäistä ovat kirjoittaneet Raimo Ranta ja Lea Rinne – juttusarja yhdistetty molempien teksteistä. Tähän tekstiin saatiin mahtava täydennys Mikko Moilaselta joka löysi hukassa olleen välikäräjien pöytäkirjan. Ks. osa 1.

Muhoksen seurakunnan historiassa on kerrottu Jumihäiden yhteydessä sattuneesta tapauksesta, jossa Siekkisen talossa piikana olleen Anna Kaisa Henrikintytär Ruuthin väitettiin tulleen raskaaksi.

Kirjassa on kopio rovasti Johan Wegeliuksen 1759 pitämän rovastintarkastuksen pöytäkirjan suomennoksesta. Siinä mainitaan, että Jumihäät ovat lakanneet sen vuoksi, että kauheaksi esimerkiksi eräs elinkautisvanki mestattiin 16. joulukuuta menneenä vuonna. Pöytäkirjassa kerrotaan, että Muhoksen kappelissa, etenkin Laitasaaren kylässä, on ollut ikivanha totunnainen paha tapa, että nuori väki ja rengit ja piiat ovat kokoontuneet lauantai- ja sunnuntai-iltaisin yhteen sunnuntain ja maanantain vastaisiksi öiksi tiettyyn paikkaan ja viettäneet siellä yön ruoka- ja juomatarjoiluineen ja tanssineet ja leikkineet. He ovat kutsuneet tätä Jumihäiksi kunnioitukseksi ja muistoksi epäjumala Jumille, jota on pidetty hyvää naimaonnea antavana jumalana. ¹

Wegelius kertoo Anna Kaisan tulleen raskaaksi ja surmanneen lapsensa ja että hän vaati, että vangin tulisi kärsiä rangaistus samassa kappeliseurakunnassa muille varoitukseksi ja pelotukseksi. Wegelius käski kuudennusmiehiä merkitsemään muistiin kortinpelaajat ja kylänjuoksuun osallistuneet ja antamaan nimet papeille rangaistusta varten.

Välikäräjien pöytäkirja 19.8.1758, jossa Anna Kaisa Henrikintytär Ruuth tuomittiin, ei ole säilynyt.

Välikäräjillä asiaa tutkittiin ja kuultiin todistajalausuntoja. Lopulta Anna Kaisa Ruut myönsi synnyttäneensä aviottoman poikalapsen 17. heinäkuuta 1758 ollessaan metsässä lehdeksiä keräämässä. Lapsi ei ollut äännellyt eikä itkenyt, mutta Anna Kaisa oli tuntenut sen olleen hengissä. Hän oli laittanut lapsen kyljelleen kahden kiven väliin ja peittänyt sammalilla. Hän mainitsi lapsen isän olleen Heikki Antinpoika Siekkisen, joka oli hänet vuosi sitten kahdella hopeasormuksella kihlannut. ^{2 3}

Välikäräjät 19.8.1758

Siispä senlaatuisten asianhaarojen vallitessa, jotta omavaltaisessa nuorisossa tälläkin seudulla herätettäisiin kauhua, näyttäisi olevan kannatettavaa ja paikallaan, että nyt tämän kuolemaan astuvan henkilön, joka on kasvanut ja enimmäkseen oleskellut neljän peninkulman päässä Oulun kaupungista Muhoksen kappelissa, joka on huomattava yhteisö kaksine siellä vakituisesti asuvine kappalaisineen ynnä apulaisineen, jossa kappelissa tätä pahaa tapaa enimmäkseen harjoitetaan, tulisi – osallisena näihin leikkeihin – kärsiä mestaustuomio saman kappelin alueella, lähellä kirkkoa ja keskellä jokea sijaitsevassa Pukkisaaressa, huomauttaen samalla, että sen lisäksi että papit sitä ennen pitävät koko seurakunnalle tavanomaisen varoituspuheen saarnastuolista, koko nuoriso velvoitetaan olemaan paikalla näkemässä tuo mestaus saadakseen siitä näytännöstä käsityksen ja varoituksen omavaltaisen elämän ja riettauden harjoittamisen surkeista seuraamuksista.

Ottaen huomioon tämän kaiken sekä muut tutkinnan aikana esille tulleet seikat, harkitsee ylimääräinen käräjäoikeus tuomita Anna Kaisa Heikintytär pahanteosta kaaren XVI kappaleen 1. § perusteella mestattavaksi kaulankatkaisulla ja roviolla poltettavaksi. Mitä tulee talokkaanpoika Heikki Antinpoika Siekkiseen, jonka Anna Kaisa Heikintytär on väittänyt saattaneen hänet raskaaksi, on Heikki Siekkinen sen kiistänyt, joten tästä asiasta annettava lausunto lykätään siihen saakka, kunnes Anna Kaisan viimeisestä tunnustuksesta on saatu oikeuteen tieto. ⁴

Hovioikeus 23.10.1758

Hovioikeus vahvistaa Välikäräjien tuomion, jossa Laitasaaren Siekkisen piika Anna Kaisa Ruuth tuomitaan kuolemaan kaula katkaisemalla lapsensa taposta ja se pannaan täytäntöön välittömästi. Anna Kaisa oli kertonut käräjillä, ettei hän ole tappanut lastaan ja että kuolleen lapsen isä on talollisenpoika Heikki Antinpoika Siekkinen. Siekkinen oli kiistänyt syytteen.

Mestauslavalla Anna Kaisalta pyydettiin ns. viimeistä tunnustusta ja kysyttiin jälleen lapsen isää. Hän sanoi edelleen isän olleen Heikki Antinpoika Siekkisen. Tämä tunnustus meni Muhoksen nimismies Schroderuksen tekemän toimitusraportin myötä maaherralle kuukauden päästä eli tammikuussa 1759. Raportin johdosta Heikki Antinpoika Siekkinen joutui helmikuussa oikeuden eteen vastaamaan syytökseen. Hän myönsi heti olleensa Anna Kaisan lapsen isä. Oikeus tuomitsi Siekkisen maksamaan 10 taalarin sakon kruunulle ja 4 taalarin sakon kirkolle. Siekkinen velvoitettiin sakkojen ohella menemään yksityiseen rippiin. ^{2 6}

Papisto ja virkamiehet halusivat yhdistää Anna Kaisan tapauksen Jumihäihin saadakseen näin nuorison kuriin ja siinä he onnistuivatkin. Anna Kaisa Ruut mestattiin Muhoksen Pukkisaaren (nyk. Rovastinsaari) mestauspaikalla lauantaina 16.12.1758, ilmeisesti aamupäivällä. Pyövelinä oli mitä todennäköisimmin tuolloin Laihialla asunut lääninpyöveli Niilo Eskonpoika Rönblad, jonka pitkä virkaura kattoi vuodet 1755-91.

Muhoksen Laitasaaren kylän rippikirjaan 1751–59 on tehty merkintä: pig Anna Caisa Ruut halshuggen och i Båhlabränd 1758 16 December (kaula katkaistu ja poltettu roviolla). ⁷ Kuolleiden luettelossa ilmoitetaan Barnamöderskan (lapsenmurhaaja) Anna Caisa Ruut halshögs (kaula katkaistu). Anna Kaisa oli 25-vuotias. ⁸

Tuohon aikaan mestattiin tosin kaikki muutkin lapsensa surmanneet äidit ilman Jumihäitäkin. Lapsenmurhaajilta katkaistiin kaula ja heidät poltettiin roviolla esimerkiksi jossain poltettavassa huonossa rakennuksessa, ladossa tai vastaavassa. Varoitukseksi papit lukivat kirkossa asetusta lapsenmurhasta (ks. kuvat) säännöllisin välein ja lapsenmurhaajista tehtiin arkkiveisuja varoitukseksi.

Anna Kaisa Ruut (s. 1733 Utajärven Sanginkylällä, mestattiin 16.12.1758), oli sotilas Henrik Eskilinpoika Ruutin ja vaimonsa Martan tytär.

Heikki Antinpoika Siekkinen (s. 22.1.1728, k. 36-vuotiaana 21.4.1764 polttotautiin) avioitui Riitta Pekantytär Laitisen (s. 6.3.1735) kanssa – heillä oli ainakin kaksi poikaa Heikki ja Antti (s. 23.10.1763 Laitasaari). Asuivat tilalla Siekkinen no 23.

Lähes samankaltainen lakiteksti asetuksesta vuodelta 1681.