Plooturahoja löysi Muhoksella, Laitasaaressa Rahkon talon pellolta maatalouskerholainen Yrjö Rahko kääntäessään lapiolla kerhopalstaa noin 30 sm syvältä maasta 3 kpl 4 taalarin ja 1 kpl 2 taalarin kupariplooturahaa.

Fredrik I:n 2 taalerin plooturaha vuodelta 1723. Kuuluu Hailuodon Kujalan plooturahalöytöön. ¹

Rahat painoivat yhteensä 10,5 kg ja on niissä vuosiluvut 1723, 1736 ja 1732 sekä kirjaimet F.R.S. Suurin rahoista painoi 3,1 ja pienin 1,5 kg. Mainittakoon, että samalta paikalta on ennenkin löydetty vanhoja rahoja. ²

Toinen vastaava löytö tehtiin vuonna 1960 Hyrkkään-Muhosperän seutuvilla Leskelästä no 22 lohkotun Pihlajan tilan mailla. Leskelän tila on ollut aikoinaan yksi Muhoksen suurimmista. Siitä muodostettiin 1920-luvulla kaikkiaan 18 asutustilaa torpparilain eli Lex Kallion nojalla.

Muhosjokeen vesiä laskevan aron läheisyydessä, Pihlajan tilan länsirajalla oli vanhoja tervahaudan kuoppia. Ne hankaloittivat mm. lehmien laiduntamista joten aluetta ruvettiin tasoittamaan puskutraktorilla. Työtä kutsuttiin tekemään Mähylästä eli Hangaskankaanlaidasta no 59 Väinö Keränen. Kun traktori nosti puskulevyä, alkoi paljastuneesta maasta valua isoja n. 35 x 35 cm ja 4 mm paksuja kuparilaattoja. Ne olivat nähtävästi olleet pinkassa päällekkäin ja rupesivat valumaan alas rintausta.

Plooturahat olivat 1700-luvulta ja niitä oli kaivajan mukaan 51, tilanomistajien mukaan 30. Jostakin syystä tieto tästä löydöstä puuttuu Museoviraston arkeologisten esineiden kokoelmatietokannasta vaikka plootut kertojien mukaan päätyivät Helsinkiin. Täytyy kysyä asiasta Museovirastolta jahka tämä artikkeli ilmestyy. Saamme sitten toivottavasti tietää mikä oli plooturahojen oikea määrä. ³

Metallinetsintään liittyvä kaivaminen yksityisen mailla ei kuulu jokamiesoikeuksiin, kysy aina lupa maanomistajalta! Museoviraston rauhoittamilla alueilla ei saa kaivaa ollenkaan; tunnetulla kiinteällä muinaisjäännöksellä ja sen suoja-alueella ei saa etsiä metallia ilman muinaismuistolain perusteella myönnettyä lupaa. Lue Museoviraston ohjeet tästä.

---

Plootu (ruots. plåt) on suurikokoinen, kuparista valmistettu metalliraha. Plootuja käytettiin Ruotsissa vuosina 1644–1777 hopearahan asemesta. Ne olivat huomattavan suurikokoisia ja raskaita, sillä kupari oli arvoltaan halvempi metalli kuin hopea.

Suomesta on löydetty merkittäviä maakätköjä plooturahoja. Yli puolet Suomesta löydetyistä maakätköistä voidaan selittää muilla syillä kuin sodilla. Sotien lisäksi maakätköt suojasivat varkauksilta ja tulipaloilta. Itärajan savolaisissa ja karjalaisissa pitäjissä on kuitenkin löydetty enemmän plooturahojen maakätköjä. Isonvihan ja pikkuvihan aikaan Suomessa kätkettiin suuria määriä plootuja maahan.

Isonvihan ja pikkuvihan sekä hattujen sodan aikakaudella Suomessa on kätketty huomattavasti enemmän plootuja kuin perinteisiä pyöreitä rahoja.

Fredrik I:n ja Adolf Fredrikin aikana 1700-luvulla tehtiin plooturahoja vielä runsaasti, mutta viimeinen vuosiluku, joka plooturahoissa esiintyy, on 1768. Vielä tämän jälkeenkin plooturahoja tehtiin, mutta silloin käytettiin vanhoja vuosilukuleimoja. Vuonna 1777 plooturahat lakkasivat olemasta laillisia maksuvälineitä ja tämän jälkeen niitä voitiin lunastaa metalliarvostaan. ⁴