Rahkon no 11 talon ensimmäisen Pietilä-sukua olevan isännän Juho Jaakonpoika Rahkon (ent. Pietilä, s. 1813, k. 1890) pojanpoika Jaako palveli keisari Nikolain Henkivartiokaartissa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina ja siellä saatujen valmiuksien ansioista nimitettiin Muhoksen poliisikonstaapelin toimeen, jossa palveli koko työikänsä.

Poliisi Rahko tuli tunnetuksi maan laajuisesti pidättäessään yksin ja paljain käsin vuonna 1910 raa’asta miestaposta epäillyn vaaralliseksi tiedetyn karkurin. Tunnustukseksi rohkeudestaan ja urhoollisuudestaan Rahko sai 1914 keisarin myöntämän urhoollisuusmitalin.

Poliisi-Jaakon (s. 29.1.1878, k. 18.11.1938) isä oli em. Juho Rahkon toiseksi vanhin poika Juho (s. 1847, k. 1924), joka ryhtyi torppariksi kotitilansa maalle syntymäkotinsa kohdalle joen vastarannalla. Koska torpan pojista ei voinut tulla talollisia maata perimällä, lähtivät Jaako ja hänen 5 muuta sisarustaan aikuisikää lähestyessään kuka minnekin päin elantoa hankkimaan. Jaako otti pestin armeijaan.

Jaako oli 1900-luvun vaihteessa mennessään keisari Nikolai II:n Henkivartiokaartiin alle parikymppinen salskea komea isokokoinen nuorukainen. Palattuaan sieltä muutaman vuoden palveluksen jälkeen hän avioitui siikajokisen Rosa Matilda Juhontytär Anttilan (s. 1878, k. 1939) kanssa v. 1905 ja pestautui Muhoksen poliisin palvelukseen. Ruusaksi sanotun Rosan ja Jaako Rahkon talo sijaitsi Muhoksen kirkonkylällä silloista Apteekkia vastapäätä. Rahkon talossa sijaitsi myös Muhoksen puhelinkeskus.

Keisarin Henkivartiokaartissa saatu koulutus ja osaaminen avasivat Jaakolle tien poliisin virkaan. Jaako oli edelleen riski mies poliisina palvellessaan. Sen osoitti tapaus, jossa hän yksin pidätti vaaralliseksi tiedetyn murhasta epäillyn miehen tämän ankarasta vastaanpanosta huolimatta.

Poliisi Rahko pidättää ryöstömurhasta epäillyn vaarallisen rikollisen Oulussa elokuussa 1910

Oulussa Raatinsaaressa tehtiin 2. elokuuta 1910 iltapäivällä murha. Passissa kierroksellaan ollut poliisi löysi maassa makaavan miehen, joka oli tapettu poikkeuksellisen raa’asti puukolla ja ryöstetty, sillä uhrilla ei ollut lompakkoa eikä kelloa. Tekijä oli ehtinyt poistua paikalta. ¹

Uhrilta löytyneen päästötodistuksen perusteella hänen tunnistettiin olevan Pateniemestä kotoisin oleva työmies Verner Reiman, synt. 26.5.1889. Todistajat kertoivat Verner Reimanin olleen säästäväinen, ahkera ja saaneen äskettäin isohkon tilin uittotöistä. Lähistöllä olleiden kertomusten mukaan paikalta pakeni Tuiran asemalle päin laihahko mies, jolla oli musta puku, vaaleansininen kaulahuivi ja isolierinen musta hattu sekä uhrille kuuluneen kapsäkin kaltainen laukku. Poliisi tunnisti pakenijan olleen poliisin vanha tuttu, vaarallisena pidetty ”Hiiri-Ottu”, Otto Piirala Utajärveltä, jolla oli ’luihukatseisen petollisen miehen’ maine.

Epäilty onnistui pakoilemaan kiinniottoaan lähes kolme viikkoa. Rikollisen kuultiin nähdyn äitinsä luona Utajärvellä. Oulun etsivä lähetettiin perjantaina 19.8. Muhokselle sekä pyydettiin hänelle avuksi Muhoksen poliiseja. Näiden saavuttua Piiralan äidin torpalle tämä ilmoitti poliisin tiedusteluun poikansa menneen lehmiä haasta hakemaan, ja samassa riensi huutamaan pihalle suureen ääneen, että poliisit haluaisivat tavata Ottoa! Niinpä tämä pääsi äitinsä hälyttämänä pakenemaan veneellä Oulujoen toiselle puolelle metsiin.

Pian olivat poliisitkin hänen jäljillään. Sen päiwää jatkettiin takaa-ajoa pitkin metsiä mökistä mökkiin, vaan oli Piirala aina juuri ennen takaa-ajajien saapumista ehtinyt mökeistä lähteä. Kun tuli pimeä, niin keskeytettiin ajo siksi päiwäksi sekä Oulun etsiwä riensi telefonoimaan tapahtumasta Ouluun, josta heti annettiin Kiiminkiin ja Puolangalle määräys pitää silmällä sikäläisiä teitä.

Lauantaina lähti Oulusta wielä kaksi poliisia edellisille awuksi. Mutta sillä aikaa kun nämä oliwat tulossa Muhokselle, ilmoitti eräs nainen Muhoksen poliisille, että Piirala oli nähty Pyhäkosken lähellä Leppiniemen tienoilla. Poliisi Rahko lähtikin heti sinne sekä pyysi avukseen Leppiniemen isäntää ja renkiä. Kun Rahko oli jonkun aikaa Sattulan majataloon johtavan polun varrella metsästä lymyten waaninut Piiralaa, tulikin tämä siitä ohi Sattulaan päin, jolloin Rahko lähti hänen jälkeensä ja seinänwierusta hiipien pääsi Sattulan pirttiin Piiralan hänen tuloaan edeltäpäin huomaamatta.

Sisään tultuaan yksin oleva siviiliasuinen poliisi Rahko heti tunnisti pirtissä istuvan Piiralan ja riensi päivää sanoen kättelemään tätä ensimmäisenä, yllättäen karkurin ojentamaan kätensä, jolloin poliisi tarrasi Piiralan ranteeseen tiukasti ja sai kiinni toisestakin ranteesta. Pirtissä syntyi melkoinen painiottelu, sillä kiinniotettava pani kovasti vastaan, onnistui lyömään Rahkoa ohimoon mutta ei kuitenkaan vaarallisesti, ja särkyipä pirtistä pari ikkunalasiakin.

Sattulan talon isäntä oli kamppailun aikana pirtissä, vaan hän ei katsonut tarpeelliseksi puuttua eikä sekaantua koko otteluun. Tiesi miten tuossa lopuksi olisi käynyt, ellei Rahkon awukseen pyytämät Leppiniemen isäntä ja renki olisi pian hänelle awuksi joutuneet. Näiden awulla sitoi Rahko Piiralan kädet köysillä kiinni.

Piiralalta löytyi suuri puukko ja taskusta ladattu iso revolveri, joita tämä ei onneksi päässyt käyttämään. – Karkuri vangittiin ja passitettiin Oulun poliisivankilaan kuulusteltavaksi. Vangitulta löytyi rahaa 83 mk, joista 80 mk mainitaan olleen ’verisiä’ setelirahoja ja siten pidettiin todistettuna, että tämä oli murhapäivänä ollut tekemisissä Reimanin kanssa.

Murhan oikeuskäsittely ja lehtiuutisointi

Murha, tekijäksi epäillyn kiinnisaaminen ja siinä poliisi Rahkon urhea toiminta Sattulan pirtissä, kuten myös monta käsittelyistuntoa vaatinut oikeuskäsittely, saivat paljon huomiota puolen vuoden ajan paitsi paikallisissa sanomalehdissä myös ympäri maan.

Tapauksen oikeuskäsittely oli työläs ja moni-istuntoinen lukuisine todistajineen ja epäillyn koko ajan kiistäessä tehneensä teon. Todistajalausuntojen perusteella lopulta oikeuden päätös 18.1.1911 ² oli, että Otto Piirala oli

…vakain tuumin ja ryöstämisen aikomuksella surmannut Verner Reimanin ja tuomittiin elinkautiseksi kuritushuoneeseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa myöskin elinkaudekseen.

Epäillyn kiinniottamisesta myönnettiin poliisi Rahkolle urhoollisuusmitali

Raa’an murhan tutkinnan etenemisessä oli epäillyn kiinniotto iso askel. Muhoslaisen poliisin rohkean toiminnan palkitsemiseksi Oulun kaupungin poliisimestari lähetti läänin kuvernöörille anomuskirjelmän ³:

Läänin Kuvernöörille

Koska Muhoksen poliisikonstaapeli Jaakko Rahko täällä murhaan epäillyn Otto Piiralan wangitsemisessa osoitti kiitettävää älyä ja rohkeutta, saan kunnioittaen esittää, että Herra Kuvernööri ottaisi harkittawakseen, eikö olisi syytä Rahkolle antaa pienempää rahapalkintoa toimeliaisuudestaan.

Keisari myönsi Jaako Rahkolle 1914 palkintona hopeisen mitalin Stanislain ritarikunnan nauhassa, kannettava rinnassa ⁴. Hänen tyttärensä lahjoitti mitalin myöhemmin Muhoksen kotiseutumuseoon, josta se valitettavasti on varastettu jo vuosia sitten eikä mitalin nykyisestä haltijasta ole tietoa. ^{5 6}

J.K. Otto Piirala joutui Kakolaan elinkautiseksi kuritushuoneeseen ryöstömurhasta. Kaleva kirjoitti 26.8.1918 että punaiset olivat vapauttaneet hänet. Hän oli kulkenut Oulaisiin, jossa nähty, mutta oli päässyt pakenemaan. Iissä hän oli sitten pyrkinyt erääseen torppaan, jonka poika oli häntä vastaan todistamassa oikeusjutussa. Onnekseen poika oli pellolla ja Piiralan nähtyään hänet heti tunnistanut ja lähtenyt hakemaan apuväkeä. Piirala jäi kiinni ja tuotiin junassa vahvasti rauhdoitettuna Oulun lääninvankilaan.