Pömin tulipalo (1932)


Aitta säästyi tulipalolta (klikkaa kuvaa niin näet keitä siinä on)

Viime sunnuntaina klo 11 seuduissa huomattiin tulen olevan irti Muhoksella Laitasaaren kylässä maanviljelijä Väinö Mäkelän omistaman Pömi-nimisen (Penninkangas no 56) tilan asuinrakennuksen vesikatossa. Kuivassa katossa levisi tuli nopeasti, saaden pian valtoihinsa koko rakennuksen. Kun palon sattuessa oli kohtalaisen kova tuuli, levisi tuli myöskin tuulen alla oleviin navetta-, puoti- ja liiterirakennuksiin sekä saunan ja kellarin kattoon. Tuli levisi tavattoman nopeasti. Lyhyessä hetkessä olivat kaikki rakennukset yhtä aikaa tulessa. Valtaisa tuli ja savupatsas kohosi palopaikalta korkealle ilmaan, lennätellen kipinöitä läheiseen metsään monen sadan metrin päähän, sytyttäen myöskin metsän useista kohti palamaan.

Palopaikalle riensi pian runsaasti sammutusväkeä, mm. lähellä olevan Päivärinteen parantolan koko henkilökunta ja suurin osa potilaista. Sammutusvälineitä saatiin myöskin kyläkunnan suurehko ruisku. Tuli oli kuitenkin tällä aikaa saanut niin suuren vallan, että tulessa olevia rakennuksia ei voitu pelastaa, vaan paloivat ne lyhyessä ajassa perustuksiaan myöten. Sammutustyö kohdistettiinkin niiden rakennusten suojelemiseen, joihin vielä ei ollut tuli tarttunut. Kun vedensaanti oli aika hankalaa, oli sammutustyö alussa, ilman minkäänlaista johtoa kun toimittiin, verrattain tehotonta, kunnes viimein saatiin noin 300 metrin etäisyydessä olevasta Junninojasta järjestetyksi vesiketju. Suurin ponnistuksin saatiinkin palavien rakennusten läheisyydessä olevat tallirakennus, jossa oli useita varastohuoneita sekä kanala ja aittarakennus suojelluksi tulen tuholta.

Kun tuli sai jo heti alussa, niinkuin jo mainittiin, tavattoman suuren vallan, ei talon arvokkaasta irtaimistosta saatu pelastetuksi mitään, vaan paloi sen kaikki rakennusten mukana. Onni onnettomuudessa oli, että talon karja oli laitumella, sillä sen pelastaminen olisi ollut melkoisen mahdotonta. Navetassa olleet kaksi vasikkaa ja hautova kana jäivätkin tulen uhriksi.

Palanut asuinrakennus, jossa oli 5 huonetta, oli vakuutettu 50.000 mk:sta yhteisesti Muhoksen kunnan ja Suomen maalaisten paloapuyhtiössä. Navettarakennus, joka oli 20 lehmälle maitohuoneineen ja muine tarpeellisine laitoksineen, puoti ja liiterirakennus sekä sauna ja kellari, olivat myöskin vakuutetut samoissa yhtiöissä, summista, joita emme saaneet tarkalleen tietoomme, mutta jotka suunnilleen vastannevat vahingon. Arvokas irtaimisto oli sensijaan vakuutettu vain muutamasta tuhannesta, joten omistajalle tuli useiden kymmenien tuhansien vahinko. Mainittakoon, että irtaimisto paloi niin tarkoin, ettei vaatteita jäänyt muuta kuin ne, mitkä olivat päällä ja ruokatarpeet paloivat niin kaikki, ettei talossa pystytty omin eväin syömään.

Tulen irtipääsy on toistaiseksi tuntematonta. Ensiksi se huomattiin vesikatossa savupiipun juuressa, joten todennäköistä on, että tuli oli päässyt savupiipusta joko väli- tai vesikattoon. 1


Tuhoisa tulipalo koetteli pahasti perheen taloutta. Väinö Mäkelä rakensi uuden päärakennuksen, joka valmistui seuraavana vuonna. Tila joutui kuitenkin pakkohuutokauppaan kolmen vuoden kuluttua, vuonna 1936. Yksi velkojista eli Maakiinteistöpankki osti tilan joka päätyi lopulta Koivikon pehtoori Lauri Salmen perheen omistukseen.

  1. Liitto 31.5.1932 NO 122, s. 1