Oli kaunis syksyinen sunnuntaiaamu Laitasaaressa. Äitini Hanna ja naapurin Helmi olivat käyneet puolukassa lauantaina kaukana kunnan rajalla, jopa osin Tyrnävän puolella. Komeita tummanpunaisia puolukoita he olivat saaneet kerättyä mukavasti, sillä saalista oli tullut 6-7 sankoa molemmille. Siinä olikin kantamista – osa piti jättää metsään piiloon haettavaksi seuraavana päivänä.

Lähdimme sitten noutamaan niitä, mukana olivat isäni, äitini sekä naapurin Jenni ja minä. Olin noin 7-8 vuotias ja pieni reppu selässä taivalsin matkaa. Meillä kaikilla oli eväitä sanomalehtiin käärittyinä sekä mehua ja termospullossa kahvia.

Taipaleemme alkoi aluksi aamukasteista lehmikujaa myöten, sitten jatkoimme Kaupintietä Lehtovaaraan. Kankaat kutsuivat – oli Lamsinkangas ja Mustikkakangas jne. Harakkalampien tai Sudenpesämaan seutuvilla isä tapasi vanhoja tuttuja, nimittäin Raumalan Verneri oli tuonut kaupungista tuttuja ja toimi oppaana heille. Heidän reittinsä kulki Rovan pysäkiltä metsälinjaa myöten, joka olikin tuolloin paljon kuljettu polku. Metsäautoteitä ei silloin ollut eikä kyllä paljon autojakaan.

Puolukoita poimittiin lisää, varsinkin Jenni, joka ei edellisenä päivänä ollut mukana. Sitten tulikin näkyviin Suurisuo ja Matinsuo. Onneksi sitä ei tarvinnut ylittää vaan mentiin laitakankaita pitkin Hannan ja Helmin marjavarastolle.

Sitten oli jo eväiden ja kahvin aika. Taivaltaessa oli tullut hiki. Mietimme myös, että missä ne marjat olivatkaan – taitavat olla tuon ison kuusen alla. Runsaat kantamukset jaettiin jokaiselle, eniten kantamuksia ottivat tietysti isä ja äiti reppuihinsa ja paluumatka saattoi alkaa.

Matkalla kuului välillä muiden marjastajien huhuilua. Laajat on selkoset. Kaiken kaikkiaan matkaa karttui noin 14 kilometriä edestakaisin ja koko päivä siinä reissussa meni ja se jäi kyllä mieleeni. Olihan se ensimmäinen oma marjamatkani niille seutuville, mutta myöhemmin olen palannut usein samoille kankaille.

– Pentti Lohela