Pete Silenius muisteli isoisäänsä Janne Rahkoa (Johan Aapram, s. 30.5.1911, k. 4.6.1991), Rahkolan isäntää:
Jannehan asui tässä meillä syytingillä kuolemaansa asti. Vanhempani olivat kovia reissaamaan jo silloin, joten vietin usein Jannen kanssa aikaa täällä kotosalla. Janne kertoi tarinoita, jotka muistuvat näitä sivuja selatessa mieleen.
Janne oli poikasena, noin 7-vuotiaana, päässyt äitinsä Anna Siepon (s. 1886, k. 1965) kanssa Ouluun oikein jokilaivalla. Naapurissa Ojalan pojat olivat vannottaneet Jannea, että sieltä pitää tuoda tuliaisia. Oulussa Janne oli miettinyt päänsä puhki, mitä pojille voisi viedä, rahaakaan kun ei juuri ollut käytettävissä. Janne rupesi äidiltään salassa keräämään kadunvarsilta kaikki tupakinnatsat. Vähän ennen kotiinlähtöä äiti kuitenkin huomasi mitä pikku-Janne puuhasi ja tyhjensi Jannen taskut tuliaisista. Niinpä Janne joutui palaamaan kotiin tyhjin käsin.
Vähän myöhemmin Anna-äiti pyysi Jannea viemään lehmiä Pöytäsuon niitylle. Janne sanoi äidilleen, ettei lähde jos ei saa tupakinnatsaa. Janne tinkasi ja tinkasi, kunnes isä Aappo vierestä sanoi ”Anna pojalle se natsa”. Janne kertoi myöhemmin, että olipa 7-vuotiaalla miesmäinen olo, kun hän tupakkia vedellen ajeli lehmiä niitylle.
Jannen kaveripiirissä pyöri sellainen poika, jota sanottiin Hyrkin Miikaksi. Miikan jalat olivat ilmeisesti halvaantuneet. Hän liikkui eteenpäin puista perunalootaa muistuttavalla, pyörillä varustetulla kulkuneuvolla. Miikaa ei kaveripiirissä pilkattu vajavuuden takia, päinvastoin häntä kunnioitettiin suurten käsivoimiensa vuoksi.
Miikalla oli myös tapana ommella tupakannatsoja, tikkuja ja raapaisupintoja takkinsa saumoihin. Jos jollakin sattui vaikkapa heinäpellolla tulemaan tupakinnuusa, Miikalta löytyi aina sekä tupakkia että tulivehkeet.
Kerran talvella Janne oli ajanut reellä ja Miika oli ollut reen kyydissä. Hevonen oli jostain syystä pillastunut ja lähtenyt laukkaamaan kiitolaukkaa ja reki oli liirannut ladon seinään. Kun Janne palasi ladon luokse, hän oli varma reen pirstaleita nostellessaan, että Miika oli rytäkässä kuollut. Mutta ladon katolta kuuluikin huuto. Miika oli vahvoilla käsillään saanut otteen ladon seinustalla kasvavan pihlajan oksasta ja heilauttanut itsensä ladon katolle!
5 vastausta artikkeliin “Rahkon Janne oli aika viikari”
Hyrkin Mikosta: Muistelen, että isäni, Janne Rahko, olisi puhunut Hyrkin Miikasta. Mikähän lienee ”totuus”?
Niin – hyvä kysymys, itsekin etsin asukasluetteloista Hyrkin Mikkoa, mutta en löytänyt. Minkähän ikäinen hän olisi ollut, samanikäinen kuin isäsi eli n. 1911 syntynyt? Hyrkin talon tiedoissa häntä ei ainakaan näy – – päivitetty 28.8.2012 nyt löytyi tämä Hyrkin Miika (tai Mika), ks. https://www.laitasaari.fi/taloja/hyrkki-no-12/ Ylihyrkin kohta, Miikan sukunimi oli alkujaan Lusikka. – – Nimi korjattu tekstiin Mikko > Miika.
Vaan eikö ole hieno kuva tässä postauksessa :-D Kesäniemen Martin mestariotoksia!
Moro!
Paras kuva ikinä papasta! Näin sen jo Huovilassa ja innolla odotan niitä muitakin,että pääsee kattelemaan. Jannehan kävi poikasena Haukiputaalla puuseppäkoulun. Se oli kortteerannut jossain maalaistalossa sielläpäin kaverinsa kanssa,jonka nimeä en muista. Talon isäntä oli teetättänyt pojilla paljon töitä mm. käskenyt saunottaa hevosia saunassa ja sekottaa huussin alusia veteen ja levittämään pellolle. Lopulta puuseppäkoulun rehtori oli tullut puhuttelemaan isäntää kun poikia ei ollut muutamaan päivään näkynyt koulussa, että ei sellainen peli vetele, että teetätetään niin paljon töitä, ettei koulua ehdi käymään. Sen jälkeen pojat ehtivätkin kouluun joka päivä.
T.Pete
Moro!
Eihän tässä pysy oman pappansakaan nimissä mukana.Nyt löytyi A.I.Heikinheimon kirjoittama todistus jossa Janne on Johan Aapram Abrahaminpoika Rahko ja välillä se on Abram.
T.Pete