Rovan pysäkki tuli tutuksi usean vuoden ajaksi aina vuodesta 1966 alkaen, jolloin kävin Oulussa koulua. Polkupyörämatkaa tuli lähes 5 km kotoa pysäkille. Oli mukava pakkasaamuisin nousta lämpimään junaan.

Juna oli ns. lättähattumallia – sininen väriltään. Junassa kun  istui, oppi samalla vähän ruotsia, esim. Spotta ej på golvet. Junassa oli erikseen tavalliset osastot ja tupakkaosastot. Jos sattui matkalla janottamaan, niin junan seinällä oli vesipullo ja pahvimukit.

Junassa oli sekä matkustajavaunut, mutta myös tavaravaunuja, johon tuli mm. edelliseltä pysäkiltä Petäiköstä maitotonkkia ja muuta rahtitavaraa. Ihmiset kulkivat tuolloin paljon junalla – autolla kulkeminen oli vasta alkamassa. Ihmiset olivat menossa kuka minnekin; asioita toimittamaan, ostoksille, töihin tai kouluun.

Kerran juna antoi hyvän syyn koulun poissaolovihkoon – myöhästymisen syy Juna tulessa. Nimittäin sillä reissulla junan vaihdelaatikko alkoi savuamaan ja konduktööri sammutti sen vaahtosammuttimella. Oulussa tuli vaihtojuna tilalle ja matka jatkui.

Junaa odotellessa asemalla luettiin usein läksyjä ja tehtiin tehtäviä,  jotta jäi koulun jälkeen muuhunkin aikaa.

Rovan pysäkki on historian saatossa ollut monessa mukana. Kun Päivärinnettä rakennettiin vuonna 1931, tavarat tulivat pääosin Rovan pysäkille. Siitä ne sitten vietiin hevosella joen yli itse rakennuspaikalle. Pysäkki on myös ollut puutavaran lastauspaikka, sillä lähimetsistä ajettiin siihen tukit lanssiin ja pöllit tehtaille kuljetettavaksi.

Kun Suojeluskunnan muistomerkkiä vihittiin, kertoi eräs mies, että Madekosken miesten oli tarkoitus marssia Rovan pysäkiltä Kärnänkankaalle ampumaharjoituksiin. Jotkut tekivätkin joskus niin, että eivät jääneet Rovalle, vaan vetivät hätäjarrua Kärnän eli Suojeluskunnan ylikäytävän kohdalla.

Rovan pysäkki ja siitä Tyrnävää kohti lähtevät kankaat ovat olleet marjastajien etappeja myös. Olen kuullut, että kaupunkilaiset menivät junalla jopa hillaan Limingan Hirvinevan pysäkille ja puolukkaan Rovan pysäkille. Systeemi ja kuljetukset pelasi niinkin että jopa tavarajuna pysähtyi molemmissa paikoissa ja otti paluumatkalle kyytiin.

– Pentti Lohela