Itsenäistyneen Muhoksen pitäjän sinetti maakirjasta vuodelta 1779 – MOHOS SOCHNE SIGILL. Keskuskuvassa Muhosta luonnehtivat lohi ja suomaisema yllään aurinko.

Harvinaisen löydön Pyhäjoen seurakunnan materiaaleista teki Anu Koivunen (ks. Anun historia-aiheinen blogi). Tekstin käännös Ritva Nygrén.

Rovasti Jacobus Frosteruksen kirjoittaa Oulussa 10.5.1688 ”Oulun seurakunnan emäkirkon kappelin ja monien (fleera) saarnapaikkojen sijainti”

Emäkirkko on Oulun kaupungissa Limingan pitäjän kirkosta 2 ½ peninkulmaa pohjoiseen ja Iin pitäjän kirkosta neljä peninkulmaa etelään. Mutta Oulun ja Iin emäkirkon välillä on Haukiputaan kappeli, mikä kuuluu Iin pitäjään.

Oulun emäkirkolla on kaksi kappelia:

1. Oulunsalon kappeli emäkirkosta yksi penikulma etelään, täällä saarnataan joka toinen sunnuntai.
2. Muhoksen kappeli emäkirkosta neljä peninkulmaa kaakkoon ylävirtaan Oulujokea, mikä jatkuu Oulujärveen ja Kajaaniin. Tässä kappelissa asuu kaksi vakinaista kappalaista.

Muista saarnapaikoista:

Turkka on kalastuspaikka Oulujoen varrella 1 ¼ peninkulmaa kaakkoon emäkirkosta, emäkirkon pastori ja kappalainen saarnaa täällä vuorotellen koko kesän joka sunnuntai ja pyhäpäivä niin kauan kuin kalastus kestää.

Mutta Muhoksen kappelista sekä kappalainen että pastori käyvät seuraavilla saarnapaikoilla:

1. Marjamaa, Muhoksen kappelista alavirtaan luoteeseen kaksi peninkulmaa, on kalastuspaikka, jossa kesällä saarnataan joka toinen sunnuntai. ¹

2. Vuotunki, kylä Muhokselta kahdeksan peninkulmaa suoraan pohjoiseen, jossa saarnataan 10 kertaa vuodessa. Kylässä on kolme talollista. Mutta kun jumalanpalvelus pidetään siellä, niin kootaan sinne lähellä olevat kylät. Ajotie sinne kesällä ja syksyllä on suon ja rämeen yli, ei muuten kuin jalkaisin. Mutta talvella ajetaan sinne.

3. Sanginjärvi, Muhokselta itäkoilliseen seitsemän peninkulmaa, viiden talollisen kylä, ajotie sinne kesällä jalkaisin rämeen yli, toki veneellä järvien yli. Jumalanpalvelukset kuten Vuotungissa, kuitenkin kaksi kertaa vuodessa enemmän.

4. Juorkuna, Muhokselta koilliseen kymmenen peninkulmaa, seitsemän talollisen kylä, luonto ja jumalanpalvelukset sekä ajotie kuten Sanginjärvellä.

5. Särkijärvi, Muhokselta suoraan itään 12 peninkulmaa, kolme talollista, luonto kuten Juorkunassa.

6. Utajärvi, Muhokselta itäkaakkoon neljä peninkulmaa, 14 talollista, jumalanpalvelukset kuten edellisissä kylissä, mutta ajotie ratsain (till hästen?) hyvä sekä talvella että kesällä.

7. Niska, Muhokselta kaakkoon yhdeksän peninkulmaa, kylässä 13 talollista, matka vaarallisten koskien kautta. Jumalanpalvelus siellä kuten muualla 12 kertaa vuodessa.

8. Ahmas, etelässä kuusi peninkulmaa, vaarallisten koskien kautta. Kylässä kuusi talollista. Jumalanpalvelus kuten yllä.

8. Kylmälä, lounaassa, rämeen kautta kuusi peninkulmaa, talollisia seitsemän kappaletta. Saarnoja 12 kappaletta vuodessa.

9. Muhosperä (Muhos-Skata), suoraan länteen (i fullt väster) rämeen kautta kolme peninkulmaa, jumalanpalveluksia kuten kaikissa aikaisemmissa kylissä 12 kertaa vuodessa.

Täten tässä Oulun pitäjän osassa, kuten lueteltu, papiston pitää käydä kylä kylältä koska talot ja kylät sijaitsevat kaukana toisistaan ja muutoin kappelista niin kaukana rämeiden ja pahojen teiden erottamina, että koko perheen talosta on mahdotonta, erityisesti vanhojen, voida tulla kirkkoon, minkä kaiken allekirjoittanut todistaa.

Oulu 10. toukokuuta 1688.

Jacobus Frosterus ²

Jacobus Simonis Frosterus (s. 12.9.1632 Oulu, k. 17.4.1710 Oulu). Oulun kirkkoherran (isänsä) apulainen 1655. Oulun kappalainen 1670, kirkkoherra 1677. Rovasti 1678. 1. puoliso Anna Olofsdotter, 2. puoliso Oulun pormestarin tytär Katarina Andersdotter Lythraeus (k. 1697). ³

Henkikirja Muhos, Laitasaari v. 1688 ja Maakirja Muhos, Laitasaari 1687 (linkit vievät Kansallisarkiston alkuperäisdokumentteihin).

Suomen kirkkohistoriallisen seuran pöytäkirjat liitteineen sekä suomenkielinen Piirteitä pohjoisen ja keskisen Pohjanmaan kirkollisista ja seurakunnallisista oloista noin vuodesta 1650 vuoteen 1721.