Kalaukkoni! Verkkosi venyttäin
vedit suojasta vesille ehättäin
vaikka näyttääkin yltyvän ujeltamaan
taas koillinen vanhoissa kujeiluissaan.
Jo piipussakin tanssiinsa riehahtaa
katonharjalla vonkuu ja loukuttaa.

Kalaukkoni! Polulla vieläkään
en kyykkivän koukkuista varttasi nää.
Pihakoirakin närhille ärhentää
sana sievoinen meitäkin lähentää…

Näin varpua vitsalla virvontaan
runonpunoille väännän; tietää saat:
sinä tuhlaajapoikani katumaton
olet aikamme tuhlari sietämätön.
Tuhatyhdettä touhua toimittain
meiltä elämäkin liukuu livahtain.

Olen kurkkinut rannalle ruudustain
yhä hartaammin kutsuni uudistain.
Tule! Taaperra liinaani valkeaan
työn suonista kouraasi kuivaamaan!

– Salli Lund