Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).
Kun pelätty tulirokko iski Juliaan, hän makasi kamarissa korkeassa kuumeessa. Otsakin ajettui ja pullistui. Waana haetutti sairaanhoitaja Hilja Hartikan katsomaan. Julia yritti teeskennellä tervettä ja rupesi muka keittiössä pöytää pesemään, ettei huomattaisi otsaa. Ouluun piti kuitenkin lähteä. Siellä tohtori Nevanlinna otti mätää pois otsaluun ja nahkan välistä. Julia joutui olemaan sairaalassa jonkun aikaa, mutta parani.
Kerjäläisiä ja Helian maan mökkiläisiä oli paljon 1900-luvun alussa. Ennen joulua mökkiläiset ja kerjäläiset tulivat pyytämään jouluapua talosta. Waana antoi sanomalehteen käärittynä leipää, voita ja kalaa. Menivät sitten seuraavaan taloon. Kerjäläisiä kävi usein.
Kulkumiehiä liikkui koko ajan. He tulivat taloon ja kysyivät ”Saisiko ruokaa” ja aina annettiin mitä löytyi. Lähistöllä asui pariskunta Heikki ja Heikin muori. Heikki oli kerran niin suutuspäissä muorille, että tämä lähti pakoon ja tuli Helialle. Muori kertoi, että hän asuu kotimökin saunassa ja Heikki mökissä.
Julia ja Vilhelmi menivät naimisiin ennen sotia. Julia eleli Matti-pojan kanssa Helialla sota-aikana. Siellä oli Waanan lisäksi myös piiat ja joku renki. Sodassa olivat veljet Erkki, Ossi ja aviomies Vilhelmi.
Oulun pommitukset näkyivät Helialle asti. Ikkunoihin laitettiin raanut, etteivät talon valot erottuisi iltapommitusten aikana. Sitten mentiin pihalle katsomaan, näkyi kun pommeja tiputettiin. Pommikoneet liikkuivat pimeällä.
Helian kaksi riihtä olivat Kajaanin tien varressa. Riihen kulmasta Julia katsoi saksalaisten sotamiesten kulkua.
Pikku Matti ja Waana olivat hyvät ystävykset. Matti kuoli ennen Waanaa. Vilhelmi ja Ossi käyttivät Mattia arkussa Waanan luona, joka myös kuoli pian sen jälkeen. Matti osasi jo puhua ja oli hyvin suloinen. Julia-äiti tunsi sisällään, että Matista olisi tullut ”lukenut mies” jos olisi saanut elää.
Sota-aikana Helialla asui kaksi venäläistä sotavankia, Timo ja Simo. He tekivät talon töitä yhdessä talon väen kanssa. Timo-vanki oli ranttu. Hän vei maidot aamulla meijeriin, sanoi kerran, että ”Paljon työtä ropotta ja vähän ruoka”. Parempaa ruokaa olisi tahtonut.
P.S. Katso vanhempi Heljän artikkeli – Vaanan vanhempien J. P. Valkosen ja Eeva Liisa o.s. Tomperin kuvat lisätty.