Anja Hämäläinen o.s. Lohela lähetti sivustolle artikkelin Sanginjoen elämänmenosta vuodelta 1967. Siinä haastatellaan Anjan isoäitiä Iidaa Lusikan no 62 Harjusta ja kerrotaan Sanginjoen kylän senhetkisestä elämästä, koulusta ym. Lisäksi haastatellaan kauppiasta ja koulun opettajaa Heikki Markkasta. Tässä artikkelissa muutamia poimintoja siitä. 

Sanginjokelaiset tarvitsevat postiaseman ja lisää työpaikkoja

Ylisanginjoki on noin 50 taloa käsittävä kylä. Kylän väestö saa elantonsa pääasiallisesti maataloudesta. Lisätuloja hankitaan satunnaisista ansiotöistä. Tilat ovat valtaosalta pieniä, viljelysmaat veden vaivaamia. Maatalouden kehityksen jarruna on viljelysmaiden soistuminen. Karjan jalostus on ollut käynnissä jo monet vuodet. Tiloilla on ay-karjaa. Maa- ja karjatalouden hyväksi uurastetaan.

Sanginjoella oli tehostettu kovasti viljelystapoja ja menetelmiä, he saivatkin silloin oikein hyvän sadon kevätkylvöstään. Aktiiviset sanginjokelaiset olivat hommanneet myös paria vuotta aiemmin – siis ilmeisesti vuonna 1965 maamiesseuran toimesta viljankuivaamon. Maamiesseura oli jo tuolloin toiminut siellä lähes 30 vuotta.

Ansiotöistä on puutetta, ajoittain hyvinkin paljon. Pelkän ansiotyön varassa eläviä ihmisiä on lukuisia. Metsätyöt vähenevät. Uusia työkohteita olisi saatava. Parhaillaan on käynnissä keskusmetsäseura Tapion toimesta yksityisten ja yhtiöiden metsämailla kuivatusojien kaivutyö. Muutamia kylän miehiä on ojitusalueella töissä. Vireillä on ollut monet vuodet tienteko Tuppela – Kassinen tiestä, Pirttijärven ylipäästä Ylikiimingiltä Laajille tulevaan tiehen. Kyläläiset toivovat, että tietyöt saataisiin käyntiin lähiaikoina siitäkin syystä, kun ansiotöistä on kylässä puute. Mainittu tiehanke on Muhoksen kunnan työllisyyskohteissa ensimmäisellä tilalla. Uusi tie tulisi yhdystieksi ja tulisi sen piiriin Oulunsalon ja Muhoksen kuntiin kuuluvaa asutusta. Laajin perukalla asuville lyhenisi matka pitäjän kirkolle parikymmentä kilometriä. He joutuvat kulkemaan Ylikiimingin Kirkonkylän kautta Muhokselle ja menee päivä tarkoin vähäisempienkin asioiden toimittamisen takia.

Kulkemisessa oli hiukan ongelmia, mutta Sanginjoen yhteydet saatiin parempaan kuntoon, kun sen syksyn aikana alkoi linja-auto liikennöidä pitäjän kirkolle saakka. Liikennöitsijänä toimi Mörö joka kuljetti päivittäin koululaiset ja muut matkustajat kirkolle. Postinkin toimintaan saatiin parannusta. Tuohon aikaan myymälän hoitajana toiminut Timo Siira hoiti kirjeiden, pakettien ja sanomalehtien jakelun myymälässään. Muut arvopostit kuten lapsilisät ja eläkkeet oli haettava kuitenkin Oulusta asti.

Myymälänhoitaja Siira kertoi, että kaksi postivuoroa sivuuttaa päivittäin Paasilan mäen postipaikan. Oulusta tulee postiauto hyvin aikaisin aamulla. Lajittelen postin kyläläisten posti hyllyyn myymälässäni, ennen myymälän avaamista, kertoi hän. Myymälä on pieni, postia on paljon, postinjakoaikoina on ahdasta, totesi myymälän hoitaja. Työtä postinhoidosta on paljon, palkka pieni. Vero pois otettuna 43 mk kuukaudessa. Ensin ne saatava. Asia onkin vireillä. Tiedossa on tilava huone postiasemalle, sekä postin hoitaja, kertoi myymälänhoitaja Siira.

Ylisanginjoen koulusta silloinen johtaja Heikki Markkanen kertoi, että tuolloin koulupiirissä oppilasmäärä oli huolestuttavalla tavalla vähentynyt. Kun Markkanen oli tullut noin vuonna 1959 kouluun opettajaksi oli koulussa ollut 44 oppilasta, nyt 8 vuotta myöhemmin 38 ja hänen mukaansa tehtyjen laskelmien perusteella viiden vuoden kuluttua olisi oppilasmäärä pudonnut yli puoleen eli 20 oppilaaseen.

Koulu voitti 1966-67 koulujen väliset hiihtokisat sekä myös raittiuslautakunnan organisoiman ohjelmakilpailun, jossa pääpalkintona oli puhdasta rahaa 200 markkaa. Sillä ilmeisesti oppilaat tekivät opintomatka Kemiin ihan lentokoneella. Lisäksi ahkerat oppilaat keräsivät sinä syksynä paperia ja sillä rahalla hankittiin televisio. Aili Laitala toimi tuolloin koulussa opettajana.

Ylisanginjoen vanhin asukas Iida Lusikkakoski Harju-Lusikan talosta kertoi tuolloin seuraavaa:

Huimasti ovat tavat ja touhuilut muuttuneet niiltä ajoilta, kun tulin nykyiselle asuinpaikalleni, totesi vanhaemäntä.

Täällä ei ollut maantietä, kuljettiin kinttupolkuja. Maantie, koulu, kaupat, sähkö ja melkein kaikki koneet, ym. nykyajan hyödykkeet, ovat tulleet tänne täällä oloaikanani. Vanhoihin aikoihin tehtiin työ ihmiskäden voimalla. Sirpillä leikattiin pellot, puitiin viljat vartaalla riihessä, villat kehrättiin kotona ja kudottiin kankaat miehille.

Hän on hoitanut talon emannuutta monen vuosikymmenen ajan, ja osallistuu vielä moniin kotoisiin askareihin. Hän on kasvattanut miehensä kanssa 5-päisen lapsikatraan, joista yksi on kuollut. Lastenlapsia on useita.

Harju-Lusikan 16 ha, peltopinta-alaisen tilan hoidosta huolehtivat nykyisin talon Taimi tytär miehineen ja talon Vilho poika. Karja tilalla on 8-päinen. ¹

H i l d a – M a r i