Samuli Paulaharju (kuvassa) kirjoittaa 18.4.1915 Kodin Kuvastossa vanhan kansan merkkimiehistä – ohessa otteita artikkelista: ¹

Viime syksynä, lokakuun 23 p:nä kuoli Kiimingissä Jaakko Saunakangas, tunnettu myös nimellä Saunalainen ja Sauna-pappa. Hän oli paikkakunnan parhaita viimeaikaisia tietäjäukkoja, myrrys-miehiä, olipa vielä näkijäkin ja ennustaja. Ei hän kyllä tokikaan, ei ainakaan maineessa, ollut kuulun Hätämaan vertainen, mutta oli kumminkin niin tiedokas ja taidokas, että aina oman tienoonsa tarpeiksi kykeni taikomaan, jopa joskus sai antaa apuaan etemmäisillekin.

Sukujaan oli Saunakankaan Jaakko Kuusamosta. Sieltä oli hänen isänisänsä aikoinaan tullut Oulun puoleen maita ostamaan ja pysähtynyt Muhokselle Kosulan kylään erääseen pikku mökkiin. Sieltä sittemmin muutettiin Saunakankaan taloon, kun poika oli neljännellä vuodella ja ”kappireessä kuletettiin uuteen kotiin”. Täältä taas myöhemmin muutettiin Kiiminkiin Jäälinjärvelle Jäälin taloon, josta taas isän kuoltua jouduttiin Ojalan eli Palopään torppaan maantien varrella Jäälinjärven seuduilla.

Isän kuoltua poika joutui jo alaikäisenä ”maailman rannalle”, palveli ensin renkinä kuutisen vuotta, mutta sitten miehistyttyään ”hommas kumppanin heti kohta kun pääsi siihen ikään, jotta annettiin”. Sitten ruvettiin huonemiehiksi ja ostettiin hevonen. Sillä Jaakko ajeli rahtia, ansaitsi rahaa ja vaurastui viimein niin, jotta voi ostaa oman torpan Liikasen luota Kiiminkijoen rannalta. Saunakankaaksi senkin nimitti.

”Näkijäksi” oli Saunalainen tullut jo pienenä poikasena. Oli kerran pelästynyt metsästä löytämäänsä pikku lapsen ruumista, saanut siitä semmoisen vaikutuksen, kalman tartunnan, jotta oli ruvennut näkemään ”tyhjiä” eli kalman väkeä. Ne kun olivat Jaakko-poikaa ”litistäneet ja yhtä päätä kiertää jumittaneet”. Tästä vaivasta oli kyllä muuan tietäjäukko pojan vapauttanut, mutta tavallista herkemmäksi oli hänen vaistonsa ainaiseksi käynyt. Vielä vanhanakin hän monasti oli jo edeltäpäin aavistanut asioiden tapahtumat, vieraiden tulon, jonkun henkilön huoneeseen astumisen. ”Se kuuluu semmoinen rapsahus seinässä, kun joku on tulossa. Siitä tiedän.”

Vähävaraisena mökin miehenä on Saunalainen tämän elämän vaeltanut ja saanut matkallaan monta kovaa kokea. Onpa kolme emäntäänsäkin joutunut saattamaan hautaan. Viimeinen eukko sairasteli kolmattakymmentä vuotta keuhkotautia, ei jaksanut hoitaa taloutta, niin että viimein täytyi hävittää mökin lehmät, lopulta lampaatkin. Sitten täytyi myydä mökki ja ruveta huonemieheksi. Ja kaiken lopuksi kävi niin, jotta Jaakko joutui kunnan elätiksi. Viimeiset päivänsä vietti ukko Hannuksen talossa, pienoisessa ullakkohuoneessa asustellen.

Vanhaksi, aina (korj. lähes) 90-vuotiseksi eli Sauna-pappa. Olikin tervettä, vahvaa sukua. Kuusamosta maanetsintään lähtenyt isoisä oli ollut ”iso miehen kanttura, semmoista ihmisalaa kasvultaan kuin ylimaalaiset ovat, rouvinsorttisia, isonenäisiä, jotta on kuin piilikirves nokka päässä”. Samoin oli äijän akka ollut terve ämmä, vaikka ”lyhyt ihminen, semmoinen paksu mokkio”, joka ei koskaan eläessään ollut sairasvuoteella levännyt, ei edes lapsia saadessaankaan. Olikin muori tavannut sanoa: ”Ennen lähtöö lapsen tekoon, kuin kuuelle miehelle puuroa keittämään.”

Lue koko juttu Jaakko Saunakankaasta täältä – myös kuva Sauna-papasta.

---

Jaakko Jaakonpoika Saunakangas (suku alk. Heikkinen, Luukkonen ja Hukkanen Kuusamosta, s. 2.1.1827 Saunakangas no 74, k. 87-vuotiaana 23.10.1914 Kiiminki), 3. puoliso Kaisa Henriikka Sakarintytär Granroth (s. 17.4.1832 Oulunsuu, k. keuhkotautiin ennen vuotta 1910) – perheen lapsia

1. Juho (s. 20.9.1855) – puoliso 26.12.1881 Kustaava Kustaa Adolfintytär Holmström (s. 23.2.1859, k. 6.5.1915 Kiiminki), heillä kaksi poikaa, joista vanhin Kustaa (s. 10.2.1884), perhe asui Kiimingissä Mäkelän torpassa, jossa myös vaimo kuoli ^{2 3}
   
2. Kalle (s. 17.8.1866).

Mäkitupalainen Mannila no 14, Kiiminki 1886-1900. Myös appivanhemmat eli Kreeta ja Kustaa Holmström asuivat Mannilan mäkitupalaisina, mutta eri mökissä. Sekä Turun Lehti että Uusi Suometar uutisoivat Jaakon kuoleman ja mainitsevat hänen olleen ”Kiimingin vanhoja poppamiehiä”. ⁴