Lyyli Similältä (s. 11.4.1901 Laitasaari, Siekkinen no 52) on Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kansanrunousarkistossa varsin paljon erilaista perinnetietoa. Hän on lähettänyt arkistoon myös muilta keräämäänsä aineistoa. Osa perinteestä on toisintoja yleisestä perinteestä ja osa on Muhoksen, Laitasaaren tai sen ympäristöön liittyvää.
Filosofian tohtori, historian opettaja Jouni Kauhanen Vaalasta tutustui puolestamme aineistoon SKS:n arkistossa, mistä lausumme hänelle lämpimät kiitokset!
Lyylin keräämää aineistoa on kaikkiaan yli 480 sivua. Aineistot ovat kolmessa eri sidoksessa KRK (Kalevalan Riemuvuoden Kilpakeräys), KT (Kansantieto-lehden kysely) ja PK (Paikallistarinain kilpakeruu).
Lyyli on tallentanut mm. seuraavien henkilöiden perinnetietoa Pekka Similä, Reeta Similä, Edit Kauppinen, Kalle Oikarinen, Maria Apaja, Iisak Puhakka, Eino Raumala, Heikki Siekkinen, Aapeli Koistinen, Riitu Pellikainen, Anna Kosunen, Yrjö Jurvakainen, Maria Männikkö, Väinö Pellikainen, Jaakko Väliaho ja Kaarlo Similä.
Koska aineistoa on paljon eikä SKS:llä ole riittävästi henkilökuntaa materiaalin kopiointiin, tein maaliskuussa 2016 arkistomatkan Helsinkiin. Perinnetarinoita on nyt tallennettuna n. 60 digikuvan verran – kuvasin materiaalia, joka kertoo nimenomaan Laitasaaresta.
Valitsen aineistosta sopivia osia julkaistavaksi kylähistoriasivustolla. Ennen julkaisemista täytyy SKS:n arkistosta pyytää käyttölupa. Jahka se saadaan, tarvitsisimme apulaista valokuvatun aineiston puhtaaksikirjoittamiseen.
Lyylin ja muiden muhoslaisten keräämiä sananparsia yli 1900 kpl! Kaikki Lyyli Similän keräämät tarinat löydät tämän linkin kautta.
3 vastausta artikkeliin “SKS – perinnetiedon tallentaja Lyyli Similä Laitasaaresta”
Apulainen puhtaaksikirjoittajaksi on ilmoittautunut! Kiitos paljon!
Onpa hienoa, että tällaisetkin ’aarteet’ ovat paljastuneet. Odotan innolla päästä niitä joskus ehkä lukemaan. Similähän oli vain kilometrin päässä entisestä kodistani.
Muistuu mieleen aikoinaan, kun äitini antoi mulle tehtäväksi hakea Similästä pirta koulusta palatessani. Mulla ei poikasena ollut hajuakaan ko. esineestä, mutta se piikkirauta kelpasi äidilleni ja myöhemmin opin näkemään, miten sitä käytetään mattojen kutomiseen.
SKS on antanut julkaisuluvan tänään Lyylin keräämille perinnetarinoille! Mahtavaa, näitä nimittäin riittää!