Sosolla lähellä Korilan mäkeä rautatien eteläpuolella sijaitsi Soson levytehdas. Tehtaan perustivat Aaro ja Iisak Kauppi jotka myös omistivat vieressä olevan tiilitehtaan ja asuivat Viinikassa no 8.
Tehtaassa valmistettiin levyjä havupuun lastusta ja betonimassasta. Sitä varten kehitetty kone veisti puupölkyistä kapeaa, ohutta lastua ja elevaattori siirsi ne betonimassan sekaan. Prässi painoi massan tiukaksi levyksi sitä varten tehdyissä puukehikoissa noin puolen neliön kokoiseksi, vahvuudeltaan n. 5 cm. Myös ohuempia levyjä tehtiin.
Levyjä käytettiin rakennuksissa esim. perustuksien eristämiseen ja navettojen sisustamiseen. Tehtiinpä myös levyistä talojen ulkoseiniä. Levyt rapattiin betonilla jolloin talo muistutti kivitaloa.
Isommissa seinissä käytettiin kanaverkkoa betonin tartuttamiseksi levyyn. Levyjen kiinnitys tapahtui sinkityillä nauloilla ja naulan kannan alle piti laittaa kaljapullon korkki ettei naula mene levystä läpi. Korkkeja sai ostaa rautakaupoista.
Levytehdas toimi tiilitehtaan mäen kupeessa 1955-1965, jostain syystä toiminta-aika jäi lyhyeksi.
Kaarlo Kelhä muisteli tehtaassa työskentelevien miesten nimiä. Ainakin Olavi Pasanen, Reino Pellikainen ja Esko Viinikanoja työskentelivät tehtaassa.
Yksi Soso-levy on nähtävillä ja säilössä kotiseutumuseossa.
– Kaarlo Kelhä, Kalevi Leskelä ja Elsi Lehikoinen, 18.7.2017
2 vastausta artikkeliin “Soso-levy”
Soso-levy. Vastaava valtakunnallinen tuote oli puunlastuista ja betonista valmistettu Toja-levy (tai Tojax). Tojalevyn valmistus loppui v 1967. Nykyisin ihan samantapaista tuotetta (Ruotsissa valmistettu) myydään nimellä Paracem-levy. Käyttö siinä sisustulevynä ja saadaan eri värisenä asiakkaan valinnan mukaan. Kummisetäni Eemeli Paakkonen työskenteli kuulemani mukaan Soso-levytehtaalla oli tekemässä puulastuja. Netin mukaan levy ei sisällä asbestia mutta siinä yhteydessä käytetty tasoitelaasti saattaa sisältää.
Tuo levy oli aikanaan kysyttyä ja sitä käytettiin sisäpuolen eristeenä pintakosteudelle alttiissa paikoissa esim, hirsinavetoissa ja varastoissa. Karkean rakenteensa ansiosta se oli helppo pinnoittaa ”rappaamalla” ja sen jälkeen maalamalla sai siistin ja helppohoitoisen pinnan.