Inkalassa elettiin kuten muissakin taloissa, niin hyviä kuin kovia aikoja. Kansalais-, talvi- ja jatkosota vaikuttivat yleiseen mielentilaan. Kansalaissota jakoi ihmisten mielipiteet kahtia kunnes rintamat koottiin yhteen talvisodassa. Se oli ajan henki, ja henki oli kova. Kesäniemi kirjoitti Inkalan Heikki isännästä, että tämä oli hyvin värikäs ja mielenkiintoinen mies ja tunnettu jyrkistä mielipiteistään. Hänen lisäksi kylällä oli kahden käden sormiin mahtuva määrä henkilöitä, jotka pukeutuivat mustaan paitaan ja pukivat sinisen solmion. Mihinkään laittomuuksiin he eivät kuitenkaan osallistuneet.

Kolmekymmentäluvulla elettiin jo melko hyvin, ruokaa ja vaatteita oli riittävästi. Maaseudulla ruokaa riitti vielä paremmin, kuten Inkalassakin, joka oli varsin omavarainen talo. Talvisodan alettua suomalaiset kokosivat rivinsä. Inkalan lapsetkin oppivat tekemään töitä pienestä pitäen. Talon tytär Aili kertoi äitinsä Annan olleen sääkeri ja työkkyri emäntä. Äiti oli käynyt talouskoulua ja työskenteli maa- ja karjataloustöiden ohella Laitasaaren Osuuskaupassa.

Oulusta, noin 30 kilometrin päästä Laitasaaresta, tuli vuonna 1941 tärkeä saksalaisten keskus. Lähistöllä oli myös vankileirejä. Erilaista muuttoliikettä oli edestakaisin. Tavallista oli pelko, että taloa pommitetaan ja jäädään kodittomiksi. Radiosta kuultiin, että pommitusten kohteena saattoi olla yksittäiset ihmiset, asuinrakennukset, junaradat ja koulut. Kukaan ei ollut turvassa, etenkään kaupungeissa. Pienet lapset eivät ehkä osanneet vielä pelätä, mutta isommat ymmärsivät tilanteen vakavuuden. Lapset reagoivat myös vanhempiensa käytökseen.

Tämä artikkeli on ajankohtainen, sillä vuonna 1939 tänä samaisena päivänä eli 30.11. alkoi talvisota.