Näyttäisi että tässä kuvassa olisi marjastajia – vai istuttavatko he puuntaimia? Tunnistatko henkilöitä? Klikkaa kuvaa!

Oli lämmin kesä vuonna 1972. Olin päässyt armeijasta toukokuussa. Paavolan Olli ehdotti hillaan lähtöä. Aamulla lähdettiin Ollin Opelilla. Ajettiin Sanginjoen tietä ja käännyttiin Porrasselältä Matkajärventielle. Ajettiin vajaa kilometri ja auto jätettiin siihen. Olli tunsi maastot, minä kuljin perässä.

Tervajärven suolta poimittiin hieman. Olinhan käynyt siellä edellisenä päivänä Kalervon kanssa. Matka jatkui, pian tultiin Hanhiselkään.

Kohta odotti suuri Oisavansuo. Vähän matkaa aukeaa suota astellessamme huomasin että maasto pehmenee. Kun mättäälle astui niin 30 metrin päässä toinen mätäs hyllyi. Oli vaarallinen paikka. Olli meni edellä, tiesi miten kulkea. Sanoi: Tuu vaan, kyllä siitä pääsee. Niin siinä kiertelin ja loikin perässä hetteiden yli.

Suon toisella laidalla odotti Viitaselkä. Kankaalle päästyämme huoahdimme hieman ja söimme eväitä, palanpainikkeena mehua. Olli veti nortti-henkoset ja matka jatkui. Kankaan toisella laidalla odotti Iso Matinsuo.

Rämeelle päästyämme huomasimme paikan hyväksi; oli mättäät keltaisenaan. Osa melkein vanhentuneita. Poimimme parissa kolmessa tunnissa astiat kukkuroilleen.

Semmonen kommellus minulle sattui siellä: yhdessä märässä paikassa astuin ohi ja kuvainnollisesti uin sankon varassa hetken. Kyllä kesä kasteen kuivattaa! Paluumatkaa helpotti se, että kannellinen ämpäri mahtui reppuun, kantaminen keventyi huomattavasti. Olli kantoi astiaa käsissään, kovakuntoinen metsuri kun oli. Palatessa kulkureitti meni Tahvonkorven kautta. Siellä oli ihmisiä heinänteossa. Pysähdyttiin ja jututettiin heitä hetken aikaa.

Sitten parin rämeen jälkeen sinisen Opelin keula näkyi ja voiton puolella oltiin. Seuraavana päivänä otettiin reissu uusiksi – silloin reitti kulki Oisavankankaan kautta.

Oli Münchenin olympiakesä.

– Pentti Lohela