-
Hupi kuunteluoppilaana ja muita koiratarinoita
Se päivä oli ikimuistoinen kun sain syliini pienen, punaruskean koiranpennun. Se oli villi ja tuoksui hyvälle, niin kuin kaikki koiranpennut. Annoin sille nimen, Hupi. Hupi oli suomenpystykorva. Lintukoiraksikin sitä sanottiin – kenties siksi, kun se kasvettuaan kulki veljieni kanssa metsästysreissuilla, haukkui lintuja ja oravia. Ymmärsin että Hupi teki arvokkaan työn metsästyskoirana siihen aikaan, 1950-luvulla. Mutta…
-
Hilijanen Aapo
Pappani Janne Rahko kertoi isästään Aaposta eli Aabraham Rahkosta (s. 1887, k. 1943), joka oli Rahkon talon no 11 isäntä ennen Kalevi ja Paavo Rahkoa, seuraavanlaisen tarinan. Aapoa sanottiin hiljaiseksi Aapoksi, eikä kai suotta.
-
Eläinlääkitystä ennen vanhaan
Kuvan henkilö ja hevonen eivät liity tarinaan Vuonna 1886 Yli-Kosulassa syntynyt Heino Saarela oli muistellut kotikylänsä hevosten ja lehmien parantamista ennen vanhaan. Ei silloin varmasti osattu kuvitellakaan aikaa, jolloin eläinlääkärin voi pirauttaa avuksi kännykällään. Hän tiesi kertoa kahdesta kyläläisestä, joiden puoleen käännyttiin, kun eläin sairastui.
-
Kun Konnun Väinö Kontulan rakennutti
Väinö Kontu rakensi talon vuonna 1946 Anna Aron törmälle Hakkarilan puolelle. Kuvassa Ala-Konnun komea aitta. Ala-Kontu jäi Niilo Konnulle ja uuden talon eli Kontulan sai Väinö. Koti tuli siis Väinö Konnulle (aik. Ähkynen, s. 7.6.1902) sekä tämän vaimolle Iiris Maria (Maija) Kangasollille (s. 21.1.1904 Kärnä no 1).
-
Sirkka – sotahevonen
Kuvassa Alakonnun hevosia. Sirkka-tammaa, joka on toinen hevonen oikealta, pitelee ilmeisesti talon isäntä Niilo Kontu (s. 1908). Tämän tarinan Sirkasta kertoi minulle Hilkka Kontu valokuvien skannauspäivänä Huovilan koululla ja oli niin erikoinen että jäi mieleen. Onko teillä muilla tietoa/muistoja hevosten tai autojen takavarikoinnista Laitasaaresta sota-aikana armeijan tarpeisiin?