-
Pikkulottana ja muita sota-ajan muistoja
Olin 7-vuotias, kun talvisota syttyi, mutta jatkosodan aikana ehdin pikkulottana ”kantamaan korteni kekoon” keräämällä viljanpuinnin jälkeen pellolle varisseita tähkäpäitä ja perunannoston yhteydessä pellolle jääneitä perunoita. Mieluisinta oli pihkankeruu kotimetsästä. Pihka oli painavaa ja siitä sai runsaasti työpisteitä. Kävinpä muutaman kerran pyörällä vähän vanhemman pikkulotan kanssa kirkolla asti tiskaamassa Toivola-kodissa. Pisteitä kertyi niin paljon, että sain…
-
Karjalan rahvasta
Timotei, sinä keinuva heinä varrella ojan, sinun luotasi vei tie kerran tytön ja pojan, timotei, sinä keinuva heinä. 1 Laitasaari on saanut asutusta sotavuosina myös Laatokan Karjalasta. Oulujokilaaksoon tuli 1940-luvulla noin tuhat karjalaista. Muhokselle tulleet karjalaiset olivat kotoisin lähinnä Käsnäselänkylästä, mutta myös muualtakin. Vuonna 1950 Laitasaaressa asuvia karjalaissukuja mm. Salmista: Maaniset, Tormassut (myös Viinikanojalla), Sepät, Hattarat (myös Viinikka 33 & Siekkinen…
-
Karjalaisista – karjalaisuudesta
Kahten puolen rajua karjalazet kazvau. Igävä on heijän olla nägemättä rodn’ua 1 Tässä Karjalainen rahvas -laulun sanoissa on totuus ajoista, kun Karjalan sulki rautaesirippu. Meitä karjalaisia kasvoi todellakin kahden puolen rajaa – ja yhä kasvaa. Meni kauan – 1990 -luvulle saakka, ennenkuin karjalaiset pääsivät käymään entisillä kotipaikoillaan rautaesiripun laskeuduttua.
-
Lohta leipää, lohta leipää!
Oheinen kirjoitus on Veikko Lukan tekstiä jossakin paikallislehdessä – ehkä Tervareitissä? Etsintäkuulutus: onko sinulla Martti Kesäniemen ottamia valokuvia Laitasaaresta/laitasaarelaisista? Jos on, skannaisimme ne mieluusti talteen. Mm. tätä lohikuvaa ei enää Ähkylästä löydy. Klikkaa kuvaa suuremmaksi! Vanhan sananparren mukaan Muhoksen kirkonkellot soivat ennen: lohta leipää, lohta leipää! Tuo aikakausi päättyi Oulujoen kahlitsemiseen ja voimalaitosten rakentamiseen. Lohenkalastuksesta…
-
Muisteloita sota-ajalta vuosilta 1942-45
Muistelen sota-aikaa Laitasaaressa ja nimenomaan kotonani Leskelässä ja Konnuntörmällä. Ensimmäisiä muistikuviani lapsuudesta sota-ajalta olivat vanhempien veljieni jatkosotaan lähdöt. Omakohtainen kokemus oli lentävien venäläisten pommikoneiden jylinä läntisellä taivaalla rautatien suunnalla. Se oli pelottavaa, olinhan alle 5-vuotias lapsi. Ikkunoihin oli asennettu pimennysverhot ja ne laskettiin alas illan tullen – mitään valoa saanut näkyä. Oulun pommitukset tapahtuivat pääosin…