-
Lyyli Similä: Sekalaisia tarinoita
Entisaikaan on Oulujokivarren asukkaat syöneet kovasti lohta, koska taloilla oli pyyntioikeus, lohipatoja montakin. Kerrotaanpa työmiestenkin kekrin aikana pitäneen puheessa, että ainakaan kahta kertaa enempää ei saa lohta olla viikossa, silahkaa vain, se on parempaa kuin lohi. Toista kilometriä Oulujoesta, sen eteläpuolella, Laitasaaressa, on sijainnut pakopirtti. Nyt on tuo pirtin sija joutunut rautatien alle. Joesta n.…
-
Lyyli Similä: Kummitusjuttuja – osa 2
Kerran kymmenijä vuosija sitten tulimma me Nuojuvan Taavan kansa laivarannasta. Kun tulimma Hotinkankaalla ja satumma kattoon Tallenpellolle päin, näjimmä siellä aijan päällä sotamiehen seisovan ja tervehtivän meitä. Se oli pujettu vanahan, Suomen entisen sotaväjen pukkuun. Me palasimma takasi ja pelotti kovasti. Vastaan tuli Hemmo Iikka*, joka meni Hotinkankaalta vareksem pesijä hakkeen. Lähimmä sem mukkaan ja…
-
Lyyli Similä: Kummitusjuttuja – osa 1
Olin muuvanna syksynä lehemän havussa ylimaasa päin ja erräänä iltana olin silloin Vuotolla, menin muutamaan talloon ja kysyn yöksi. Mulle tehtiin vuoje pirtin penkille, talon väki meni kamariin. Justiin ku olin saamasa unenpäästä kiinni, alako semmonen sissutus kuuluva, että oikein! Tuntu kun märkä, levijä kintas ois tulla sissuttanu ränmuurin takkaa ja sitte pitkil lattijaa aivan…
-
Lyyli Similä: Voimamiehiä Muhokselta ja muualtakin
Lyylin veljen Pekka Similän kertomaa paikallisista urheilijoista ja voimamiehistä noin vuonna 1935: Pari kovaa juoksijamiestä oli Muhoksella ennen. Toinen, Aapeli Koistinen elää vieläkin, mutta on nyt jo 80-vuotias, toinen oli Aukusti Inkala. Molemmat ottivat juoksemalla hevosia kiinni vaikka kuinka vauhdissa nämä olisivat olleet. Ja ovatpa nämä ottaneet jäniksiäkin juoksemalla kiinni. Entisaikaan, jolloin ei ollut aitojakaan…
-
Lyyli Similä: Kestiheliasta
Kestihelijan Aappo selevitti kerran, että hän oli venepoikana Yli-Muhoksella. Koskija ylös kun ei veneitä saanut muuten, kun ne hevosella vedätettiin tietä myöten. ”Lähimmä viemään venneitä monella hevosella ja isäntä kielteli, oottakaa vähä, minä tuun yhteen mukkaan. Me ajamma hilijalleen, annamma hevosten kävellä, kyllä te tappaatta. Isäntä oli lähteny jäläkeen. Välillä oli suo ja siinä suuri…