-
Velimies Matti
Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60. Velimiehelle sopi porista koirista ja hevosista, ja linnunpesistäkin. Hän sai minut uskomaan, että olen meidän äidin ja isän ihan oikea lapsi, enkä olekaan mustalaisjoukosta otettu. Sisko sen kun varsin vain kiusaa… –…
-
Kesä hyvästelee
Kankaalta kanervakimpun kukkivan käteeni taitoin. Hyväellä silmäni sai jäkälikköä, sen hopeaa. Rantaniitylle laskeissa liehuva perhojen parvi puna-apilan olalle istui – jo pois lehahtain. Törmäpääskyset kerkeäkielet kesää mennyttä kertoo… Lennossa kaareutuen alas laskeutuvat. Kisaan ne haastelevat… Autoja asfalttitiellä kiitää lintuna mennen. Kulkijan ohittaen yksi matkaaja heilautti kättä. – Nuorikko – naurusta sen astuja arvata saa. Silmien…
-
Aku pakinoi – Uudenaikainen runous (1925)
Vaikka onkin totta, ettei ajan raateleva torahammas itse asiassa voi tässä toukkien ja matojen ynnä muiden vaivaisten matkamiesten kotopaikasta paljoakaan pois kuljettaa, niin kuitenkin uudet sukupolvet onnistuvat aina jotain kahmasemaan ohimennen ylitse tuhisevasta avaruudesta kyhätäkseen näistä kaasuista ja eetteriatoomeista uusia tuulentupia, joiden nurkista vanhan auringon säteet näyttävät heijastuvan aivan uusin värein ja vivahduksin. Ja sukupolvinuorukaiset…
-
Isäni, laivuri Matti Esanpoika Mäkelä
Katkelma on poimittu Salli Lundin (o.s. Mäkelä) vuonna 1975 Neuvostoliitossa kirjoittamasta kirjasta Taipaleita – kaksi novellia. Ritva Leinosen lähettämien runojen myötä olemme tutustuneet Salliin ja hänen sujuvasti soljuvaan tekstiinsä. Myös allaolevassa on sanoja, joita ei enää suomenkielessä juuri käytetä – mikä tekee tekstistä vieläkin viehättävämpää. Sallin lapsuuden perhe asui Onterossa no 60. Isäni oli havainnut…
-
Pesäpuu
Näitkö metsän komopuuta? Sadat vuodet vahti kuuta, katsoi nousut auringon, vältti myrskyn vahingon. Jätti seisoi juurillansa kasvatteli poikiansa. Vähenivät, varisivat havuneulat putosivat, jäivät maahan maatumaan. Kelovanhus seisoo vaan… Nytpä silmää pesäpuuta, onkaloa, pöntön suuta: Talo lysti oravalla metsän vaarin hartioilla. Siinä kävyt jyrsitään, poikuetta vaalitaan. Löytää herkun punahattu palokärki vanha tuttu. Kelohonkaa harmajaa punatulkku tarkastaa…