Laitasaari

Avainsana: sadonkorjuu

  • Siivoa römppää

    Louhi-lehti 16.11.1898 (klikkaa linkkiä niin näet kaikki 1898-vuoden Louhi-lehdet) Warastettu römppäwiikon aikana Muhoksella renki Juho Puustilta talwilakki, Juho Jaaralta housut, suutari Juho Hämälältä 5 paria kengäksiä ja Heljän talon piikalta kalossit. Sen lisäksi on myöskin wähäisiä heinän warastuksia kuulunut. Kaikki muut mainitut tawarat owat menneet menojaan, paitsi ensinmainittu on saatu takaisin.

  • lsorokko römppäwiikon ilojen estäjänä

    Maaseudun palvelusväen ainoa lomaviikko eli römppäviikko alkoi kekristä. Kuva ei liity asiaan, klikkaa isommaksi. Kekri on muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin mikkelinpäivästä (29.9.) marraskuun puoliväliin. 1800-luvulla sitä vietettiin yhä useammin Pyhäinpäivän lähellä, tarkka ajankohta määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä.

  • Kekristä Nuuttiin

    1.11.  Kekri (Köyri, kööri, keyri) Tarkoittaa haltijaa, pelättiä tai viimeiseksi jäänyttä. Sadonkorjuun, vuodenvaihteen ja vainajien juhla, pyhäinmiestenpäivä. Isäntien kutsuttava torpparit syömään. Alkaa puolentoista viikon jakoaika, aurinko- ja kuuvuoden erotus. Palvelijoiden vapaaviikko ja uuden talon etsintä. 2.11. Sielujenpäivä Lämmitettävä pirtti mahdollisimman aikaisin. 10.11. Martti Paistetaan makkaroita. Paastonnut tyttö voi nähdä unessa sulhasensa. 19.11. Liisa Liukkaat kelit…

  • Sadonkorjuuta Konnun törmällä

    Yleensä viljan leikkaamiseen päästiin elokuun puolivälin jälkeen. Vilja niitettiin viikatteella ja laitettiin seipäille kuivumaan. Jäljet haravoitiin käsiharavalla, eikä yhtään tähkää saanut jäädä peltoon. Ruis sidottiin lyhteille ja laitettiin kuhilaille. Kun viljat olivat kuivuneet muutaman viikon, aloitettiin puintityöt.

  • Sadonkorjuun aikaan

    Klikkaa riihenpuintikuvaa – muutama henkilö vielä tunnistamatta. Onko kuva Martti Kesäniemen ottama? Kokemukseni ja muistoni sadonkorjuusta ovat 1950-60 -luvuilta. Kodin ja pääosin koko kotikylän elinehto oli se, että tehtiin työtä, jotta oli syksyllä satoa, mitä korjata. Nyt sitä vasta ymmärtää, miten suunnitelmallista ja vaativaa oli ottaa leipä maasta, metsästä, navetasta!