Oli heinäkuun iltapäivä vuonna 1952. 10-vuotias Kalervo Lohela ja vanhempi veljensä 14-vuotias Leo menivät kotiinsa syömään. Oli monta tuntia läjätty heiniä latoihin radan takaa Katajasuolta sekä lähempää Hakkauksen alueelta. Äiti Ainolla olikin ruoka valmiina. Se nautittiin hyvällä ruokahalulla ja kahvit päälle. Olikin aika pienelle ruokalevolle. Olihan tarkoitus mennä illalla vielä hillaan. Nokoset otettiin ja käytiin vielä Oulujoen rannassa uimassa.
Eväät repussa ja tietysti vesipullo ja kahvitermari, matka polkupyörilla Sanginjoen suuntaan alkoi. Kivimaan seutuville jätettin pyörät. Maastossa ensin katsottiin Itkusuon laiteet ja poimittiin hieman. Jatkettiin sitten kohti Matkajärven soita. Siellä tavatiin Nuutisen Frans. Marjoja oli hyvin kaikille. Ilta viileni ja yht’äkkiä nousi sumu. Poiminta jatkui. Fransia ei näkynyt. Huudeltiin, mutta mitään ei kuulunut. Ajateltiin että on mennyt jo kotia, olihan hän jo aikuinen mies. Kotiin mekin mentiin ja yöllä uni maistui hyvin.
Aamulla Kalervo heräsi ja häntä vaivasi ettei vaan Frans olisi eksynyt. Hän kipaisi pyörällä vajaan kilometrin päässä miehen kotona. Siiri-emäntä kertoi, ettei mies ollut tullut kotiin. Kalervo ja Leo lähtivät kiireesti etsimään. Menivät samoille seuduille haravoimaan maastoa.
Aikansa etsittyään kuului suolta huutoa. Siellä Frans oli silmäkkeessä! Juuri ja juuri pää oli pinnalla. Pojat ottivat näreen ja lähtivät auttamaan. Aikansa vedettyään Frans saatiin kuivemmalle maalle. Ahnaasti hän joi vettä poikien pullosta. Kovin väsynyt oli. Hänellä oli käynyt tuuri: reippaan 1,5 metrin syvyydessä oli kanto tai jokin juurakko, jonkä päällä hän pystyi vaivoin seisomaan kunnes pelastus tuli.
Hetki siinä vielä kuivateltiin ja termarikahvi maistui myös. Matka pyörillä kotiin alkoi ja arjen askareet odottivat. Olihan heinänkorjuuaika ja uudet hillareissut vielä tiedossa.
– Pentti Lohela (tämän tarinan kertoi serkkuni Kalervo v. 2022)
J.K. Frans Albert Nuutinen (s. 18.1.1911 Sortavala, k. 12.5.1953) ja Siiri o.s. Halme (s. 31.1.1911 Pielinen, k. 2.6.1985)