Maalaistalon monipuolinen terveellinen ruokakulttuuri
Arkiruokaa olivat perunat ja ruskea kastike. Aamupäivän ruuaksi keitettiin puuro, se oli joko ohrajauhopuuroa, kaurapuuroa tai talkkunapuuroa. Talkkunakset tehtiin itse ohrajyvistä uunissa paahtaen. Pyhäaamua varten valmistettiin jokaiselle ruokailijalle oma kupillinen viiliä.
Leiväksi leivottiin ohutta ohrarieskaa, perunalimppua ja ruisleipää. Ruisleipä leivottiin reikäleiväksi ja ohuet reikäleivät kuivattiin orressa. Kesää varten leivottiin kaksi viikkoa joka toinen päivä niin, että orsissa oli lopulta toista tuhatta leipää, katto täynnä täysiä tankoja. Kesällä ei leipomaan ehdittykään. Niityllä sitten syötiin reikäleipää, päälle laitettiin itse kirnuttua voita ja silakkaa.
Uunin lämmityksen jälkeen uunissa paistui silakkalaatikko tai sianlihalaatikko eli ’läksloota’. Ruoaksi laitettiin myös lihakeittoa, perunamuusia, maitoperunoita ja maitosoosia, muun muassa. Lisäksi paistettiin etenkin ternimaidosta uunijuustoa ja leipäjuustoa. Juhannuksena keitettiin keittojuustoa eli juhannusjuustoa. – Sieniä ei osattu käyttää, ennenkuin siirtolaiset siihen opastivat. Elma söi sukulaisissa Ylikiimingissä perunamuusia mustikkasopan kanssa, mutta sellaista tapaa ei ollut Muhoksella.
Rössypottua varten tehtiin rössy ruisjauhosta ja verestä, hiivalla nostettuna. – Punasleipä oli verestä tehtyä ruisreikäleipää, jota pantiin perunakeittoon. Punasleivästä tehtiin myös leipäjankkia, johon laitettiin käristettyä sianläskiä. Kahvi juotiin Elman muistin mukaan lapsuudessa ilman kahvipullaa, mutta omassa taloudessaan alkoi leipoa kahvipullaa.
Pyhäpäivän päivällisruokana oli lihaa, lihakastiketta perunoiden kanssa tai lihasoppaa ja riisipuuroa marjasopan kanssa. Myös hernettä keitettiin, tehtiin hernetuuvinkia, jota tarjottiin juhlapyhinä mm. karjalanpaistin kanssa.
Kasvimaalla kasvatettiin porkkanaa, punajuurta, naurista ja lanttuakin, vaikka sen usein tahtoi mato syödä. Puutarhassa kasvoi raparperia, mustia ja punaisia viinimarjoja, metsämarjoista poimittiin puolukat ja mustikat. Puolukat säilöttiin survottuina nelikossa. Hilloja poimittiin sen verran mitä tuoreena syötiin, niitä ei Väänäsellä säilötty niiden huonon säilyvyyden vuoksi.
Väänäsen no 16 tilan vanhaemäntää, 91-vuotiasta Elma Väänästä (o.s. Tomperi) kävivät 9.4.2012 haastattelemassa Solja Holappa ja Jaana Hietala. Nauhalta haastattelun koonnut Kaisu Rahko.
8 vastausta artikkeliin “Väänäsen vanhaemäntä muistelee – osa 3”
Olipa mukava lukea näitä ruokajuttuja, kiitos Kaisu tästä artikkelista. Onkos teistä moni syönyt pottumuusia mustikkasopan kanssa? Äitini oli Ylikiimingistä joten se oli meidän lauantai-illan ruoka. Sunnuntaiaamuna sitten riisipuuroa sen saman sopan kanssa.
Aika hiljaista on kommenttipuolella nykyään? Me kirjoittajat lukisimme mielellämme viestejänne/omia muistojanne artikkeleihin liittyen. Käyhän sivustolla päivittäin n. 200 lukijaa – ei haittaisi jos kommentoisitte, tietäisimme vähän ketkä täällä vierailevat.
Oikeaan sivupalkkiin lisätyn laskurin mukaan sivustolla on tähän päivään mennessä käyty 52.299 kertaa. Blogi avattiin virallisesti ”kaikelle kansalle” 27. maaliskuuta – ks. https://www.laitasaari.fi/viitta-vaille-valmis/ Eli kohta on vuosi kirjoiteltu – jatketaanko kirjoittamista vai mennäänkö tauolle?
Mielellään näitä sivuja lukisi tulevaisuudessakin. Kommenttien osalta usein itsekritiikki iskee liian voimakkaasti ja kommentointi jää väliin.
Sivuston ylläpitäjien jaksamisestahan näiden sivujen jatko on paljosta kiinni, koska juttujen ja kuvien viimeistely jää kuitenkin heidän kontolleen. Toivon näille sivuille kuitenkin jatkoa muodossa tai toisessa.
hei
lapsuuden kodin ihanista ruuista tulee mieleen
maitokiisseli ja puolukkasose.
Leipäjuusto joka palasteltiin kahvin sekaan.
Lisäksi yks hyvin säilyvä ruoka oli ruispuolukkapuuro.
Nämä taitaa jälkiruokia. Eturuuista perunat ja ruskea kastike erilaisin lihoin tai lihapullin.
Kuoritut keitetyt perunat sekä erillisenä tehty
kaali-jauhelihapaistos oli tosi herkku.
Isäni herkku oli syltty. Ja äitini Kuusamosta tuoma
kahvileipätuote oli kampanisu.
Moro!
Jatketaan kirjoittelua,muutenhan on sama katkasta oma nettiyhteys jos ei ole näitä Laitasaarisivuja,joita käydä kurkkaamassa päivittäin.Se on varmaan vaan tämä suomalainen luonne,että kirjoitetaan vasta sitten,kun on jotakin oikeasti omastamielestä tärkeää asiaa,ja mietitään vielä pariin kertaan,onko se niin tärkeää että sitä kannattaa kirjottaa.Saisko tuphon etusivulle näkymään kommenttejen alle,jos on tullut talosivuille uutta tekstiä tai uusia kuvia.Itellä ainakin tulee luettua uudet kommentit heti,mutta taloja ei tule käytyä läpi säännöllisesti.
T.Pete
No oho, älä sentään pane nettiä poikki ;-) Annanpa vinkin miten löydät nopeimmin valmistuneet talotarinat – klikkaa oikeasta laidasta olevasta ”teemapilvestä” sanaa talot. Saat näkyville kaikki talohistoriikit aikajärjestyksessä. Itse talosivuille siirtyy materiaalia enemmän tai vähemmän useamman kirjoittajan toimesta. Siinä vaiheessa kun katsomme talon historiikin olevan ns. valmis, tulee siitä artikkeli etusivulle. Nämä artikkelit löytyvät teeman talot alta ja olemme pyrkineet noudattamaan tätä systeemiä. Vasemmassa laidassa on sitten * tai – talon kohdalla, merkinnän selitys on ohessa.
Noo ei tässä taideta kuitenkaan taukoilla, ehkä kesällä varmaan olemme vähemmän koneen ääressä, kun ei lukijatkaan varmaan ole sisätiloissa. Postauksia kyllä tulee kesällä kun voimme ne ajastaa ja kommentteja käymme lukemassa / kommentoimassa. Talohistoriat varmaan vähemmällä kirjoituksella kesällä, mutta syksyllä niiden kimppuun sitten täydellä tohinalla. Mutta nythän on vasta kevät ja pakkaset vielä paukkuu :)
Lomaahan blogin ylläpitäjätkin tarvitsevat. Ja ,Soljan kaipaama kommentointi toisi vastavuoroisuutta, yhdessätekemisen tunteen. Onhan tämä blogi ainutlaatuinen mahdollisuus saada kosketus synnyinseudun historiaan, ihmisiin ja tapahtumiin, mitä ei ikinä olisi muutoin tullut tietämään. On arvokas perintö.
Esi-isämme ja -äitimme ja ylipäätään menneet sukupolvet ovat tulleet ” eläviksi” ja heidän työnsä on saanut kunnioituksen ja kiitoksen ajatuksissa.
Tuntuu kuin blogi olisi koonnut entiset ja nykyiset laitasaarelaiset, jopa maailman ääriltä, yhdeksi perheeksi!
Kiitos Jaanan, Sarin ja Soljan:)
Hei:)
Näitä sivuja on kiva lukea tutustuen samalla Laitasaarelaisiin ja alueen historiaan. Valitettavan vähän minulla itselläni on ollut annettavaa näille sivuille vieraspaikkakuntalaisena. Alppelan mäkitupa on minun lapsuuteni mummola jota muistelen lämmöllä. Suuri kiitos tästä sivusta teille sivujen tekijöille.