Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934). Ohessa ensimmäinen osa artikkelisarjasta. Suuret kiitokset Pentille, kun ehdit haastattelemaan ja Ristolle mukavista muisteluista!

Edessä vasemmalla Riston sodassa kaatunut veli Mauri – klikkaa kuvaa isommaksi. Tunnistatteko muita?

Hangaskankaalla oli raiteilla sota-aikana saksalaisten tavaravaunuja, niitä oli toista sataa. Sieltä poikasena haettiin panoksia ja muuta. Oli vehnäjauhoja, suklaata – ja suksiakin!

Valoraketeista otettiin ruutia ja sytytettiin palamaan. Savupommeja myös kokeiltiin. Vähään aikaan ei näkynyt mitään, niin tehokas se oli. Oli hyvä tuuri meillä kun tykinhylsyn nalleja räjäytettiin Tuvan (entinen Nuorisoseuran talo, tuhoutui tulipalossa 3.1.1969) portailla heittämällä kiviä päälle, eikä sattunut pahempaa.

Kerran vartija meidät pysäytti – mihin poijat on menossa? Vastattiin että Pikkaralaan katsomaan joko niittokone on tullut.

Laitasaaren Nuorisoseuran 100-vuotishistoriikissa kerrotaan samaisesta junasta:

Eräs aikalainen kertoo millaisiin kohtauksiin joutuivat Viskaalinmäen ja Pikkaralan pojat erään sivuraiteelle työnnetyn sotasaalisjunan kanssa. Sen junan olivat saksalaiset lastanneet Oulussa tai pohjoisempana, mutta se suomalaisten toimesta siirrettiin Pikkaralassa sivuraiteelle. Junan lastina oli aseita, valoammuksia, jauhoja, rusinoita, laskuvarjosilkkiä ym. tavaraa. Suomalaiset sotilaat vartioivat junaa, mutta tekivät myös kauppaa seudun asukkaiden kanssa.

Sitä touhua katsottiin pensaasta ja pyrittiinpä osille, joskus onnistuenkin. Kerrankin poikajoukko kulki vaunusta toiseen etsien sopivaa tavaraa. Oltiin jo junan toisessa päässä, kun äkkiä eteen ilmestyi kaksi sotilasta konepistoolit ojennettuina kohti. Karski komento kuului ”Helevetin äkkiä tuota rinnettä ylös ja kaksi viimeistä ammutaan!” Se oli ja on ollut tähän saakka elämäni nopein juoksu, kun odotin milloin kintuille ropisee. Niitä junasta ”evakuoituja” aseita on myöhemmin löytynyt maahan piilotettuina eri kohdista Hangaskankaalta. ¹

Sotavankeja oli useissa taloissa. Meillä oli ukrainalainen ja häntä kutsuttiin Pekaksi. Meille kokoontuivat pyhäaikana ja äiti antoi heille kahvia. Ei vangit missään lukkojen takana olleet. Reinillä oli iso kirgiisi. Vangit usein puhuivat, että kun heidät vapautetaan niin Stalliini heidät ammuttaa, jos ei ole haavoittunut. Kirgiisi oli lyönyt itseään puukolla reiteen. Hän teki mandoliinin Kallelle ja maalasi siihen kaksi naisen kuvaa (vaatteet päällä). En tiedä onko soitin enää tallessa, komialta se näytti.

Ukrainalais-Pekka teki minulle laivan pienoismallin. Se on vanhan puolen porstuassa tallessa. Laivan mallina oli se alus, jossa hän oli Laatokalla. Suomalaiset upottivat aluksen ja hän joutui vangiksi siinä yhteydessä. Pekka rakensi myös aitaa puunauloilla ja hyvä tuli. Pekka teki tarkkaa työtä – mm. metalliastian puukolla, naulalla naputti koristeet. Oli hienoa työtä.

Viskaalilla oli Nikolai -niminen vanki. Joskus me haettiin hänen kanssaan rankoja. Nikolai teki sätkän, antoi minullekin ja haiut tuli vedettyä. Ei niitä tarvinnut pelätä eikä ne pahaa tehneet. Mihinpä ne olisi täältä karanneet. Sotajuttuja tulee luettua nykyisin, Reserviläislehdestä.

Tallessa on meillä yli sata sota-ajan kirjettä. Ne oli kirjoitettu kaatuneelle Mauri-veljelle, sisältönä useinmiten kotikylän kuulumiset.

Olihan se aika pikkupojalle välillä jännää ja mielenkiintoista!

P.S. Heljässä oli venäläiset sotavangit Timo ja Simo, lue artikkeli tästä. Alakonnussa Mikko ja Haapaojalla Antreas, lue heistä tästä. Haapasalossa oli vangit Aleksei ja Iivana, heille olivat tärkeitä talon lapset – ilmeisesti molemmilla oli omia lapsia, joita he kaipasivat. Yhdenkään vangin myöhemmistä kohtaloista ei ole tietoa!