Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934).

Vanhoja esineitä on meillä toistasataa. Vaimo jo kyllästyi niihin, piti viedä osa traktoritalliin, osa niistä on vanhalla puolella. Aikoivat hakea osan kotiseutumuseoon, vaan eivätpä ole vielä ehtineet. Asuintalossa on myös komea Amerikanarkku, sen toivat Mertaniemen veljekset Suomeen palatessaan.

Löytyy mm. riihivarsta vuodelta 1903, puukolla on tehty vuosiluku. Miten sitä käytettiinkään? Puinnista ajettiin ensin lyhteet riiheen. Osa laitettiin orsille, osa lattialle pystyyn. Riihi lämmitettiin ja kuivaneet lyhteet lyötiin seinään, enimmät jyvät pois. Sitten lyhteet levitettiin lattialle ja niitä mätkittiin varstalla. Ensimmäiseksi otettiin oljet pois madrassitarpeisiin, sitten jyvät lajiteltiin rusamasiinalla sekä säkitettiin. Vanhasta tallista löytyy vielä rusamasiina, sitä käytettiin joskus puolukoiden perkuuseen.

Seitsemän metriä pitkä koskiveneen perämela on seinällä. Se on ollut käytössä Leppiniemen viimeisessä koskenlaskussa. Koskivene osui rakenteilla olevan voimalaitoksen patolaitteita suojaavan puomin sinkkivaijeriin ja vene katkesi. Kuusi ihmistä siinä hukkui. Kaksitoista pelastui ja perämela ajelehti myötävirtaa Koistilan rantaan. Matti-isäntä otti sen talteen ja vei liiteriinsä orrelle. Siellä se oli vuosikausia, Matilta tuli sitä joskus kysyttyäkin. Hänen kuoltuaan emäntä piti huutokaupan. Sain kuitenkin melan jo ennen huutokauppaa, melassa on nimikirjaimet JK.

Koistilasta tulee mieleen Amerikkaan mennyt Emil (kuvassa). Hän oli siellä ammattipainijana. Kalle-veli näyttikin joskus Emilin painijavyötä. Mene ja tiedä onkohan vyö enää tallessa. Samantapaista painia nykyisinkin esitetään televisiossa. Oma show siinäkin.

P.S. Lue lisää koskiveneonnettomuudesta täältä.