Tätini Martta (s. 1901) ja Anna Kontu (s. 1888) asuivat Ylä-Konnusta lohkotussa Viertolassa ja olivat tarmokkaita ihmisiä. He hoitivat tilan itsenäisesti, mutta saivat välillä työapua kotoani.

Martta-täti kävi myös ansiotöissä voimalaitosrakennuksella 1940-50-luvulla. Tuon matkan, noin 8 km, hän kulki jalkaisin, sillä hän ei opetellut polkupyörällä ajamaan eikä pyöriä kovin paljon silloin vielä ollutkaan.

Vene oli tärkeä kulkuväline kylälle myllyyn ja kauppareissuille. Martta toimi myös Huovilan koulun vahtimestarina useamman vuoden. Vahtimestarin töihin kuului kantaa vedet koululle joesta. Lämmitys hoidettiin puilla jotka haettiin koulun liiteristä.

Martan ollessa muualla töissä Viertolan talouden ja kotieläimet hoiti etupäässä Anni. Sodan jälkeen rantaan rakennettiin savusauna – rakennusmiehinä olivat Lehikoisen Eetu ja veljeni Niilo Leskelä. Konnun Eeron kanssa saimme olla uuden savusaunan ensimmäiset kylpijät ja löylyt olivat hyvät.

Kun aika ajoi hevoskauden ohi, tädit lahjoittivat osan Viertolan työkaluista Muhoksen museoon, mm. kaksi hevosvetoista karhia. Tämän jälkeen maatyöt tehtiin konevoimin.

Kun olin töissä Viertolassa, odotin hartaasti ruoka-aikaa – tätini olivat nimittäin erinomaisia ruoanlaittajia. Oli potut maitosoosilla, punasleipäpotut, lipeäkalat ym. joita ei nykyisin saa. Myös sahti ja rieska kuuluivat aterialle.

Talossa vallitsi rauha ja rakkaus. Martta-täti saattoi joskus laulaa lurauttaa meille nuoremmille, mikä oli erityisen mukavaa.

Kaikkea tätä kaiholla muistellen

– Kalevi Leskelä